Viimeisiä viikkoja viedään Jusleniassa. Perjantaina palautin opiskelupaikan hyväksymispaperit ja samalla jätin hakematta kevään Lanten kurssille. Tuntuu hiukan haikealta, mutta ehkä on parempi näin: Avata itsensä rohkeasti uudelle ja katsoa, onko se ruoho oikeasti vihreampää akateemisen maailman raja-aitojen ulkopuolella.
Muutos on kuitenkin aika suuri. Tällä viikolla oli viimeinen yliopisto-opintojeni luento, minkä tajusin hiukan ihmetellen vasta luennon päätyttyä. Luennoitsijan, joka siis on mm. bändikaverini, kanssa vitsailtiin sitten luennon jälkeen, olisiko se pitänyt sittenkin päättää onnittelulauluun... Pakko on kyllä sanoa, että huonoista hetkistä huolimatta laitoksen väkeä saattaa kyllä tulla monta kertaa ikävä uusien opintojen aikana, vaikka toisaalta on riemullista astua elämässään johonkin uuteen.
Yleisen joulunalushäslingin lisäksi opiskelupaikan vaihto tuo kyllä aika paljon lisää tekemistä ja ajateltavaa. Yritän saada mahdollimman paljon rästissä olevia tehtäviä ja viimeiset tentit puserretttua ennen kuin aloitan uudessa opiskelupaikassa 12. tammikuuta. Tekemättä on tehtäväpakettia, bloikirjoitusta, wikipedia-artikkelia ja monta muuta asiaa, ennen kuin nykyiset opinnot ovat suurinpiirtein siinä kuosissa, missä haluaisin ennen kuin lähden uusille laitumille. On haastavaa paneutua todenteolla koulutyöhön, kun tekisi mieli nautiskella viimeisistä hetkistä täyspäiväisenä opiskelijana Jusleniassa. Lähtö myös hiukan jännittää, ja päässä pyörii millaisia ihmisiä ja minkälaiset opinnot siellä tuleekaan olemaan vastassa. Mutta sitähän ei voi tietää ennen kuin lähtee reippaasti kohti uusia haasteita.
Mutta piti kirjoittamani myös uusimpia käsityökuulumisia: Jo muttama viikko sitten sain napitusta vaille valmiiksi toppavuorillisen huppuni. Hupun taustalla muuten näkyy olevan kangas, josta on muotoitumassa uusi villainen Herjolfsnäs kaavalla tehty alusmekko. Se on saatu jo suurinpiirtein harsittua kasaan ja jäljellä on vielä sovituksen viilausta ja sitten myös tietysti itse ompelu...
Tässä kuvassa näkyy tarkemmin saumat päältäpäin. Vuorikerrokset on kiinnitetty toisiinsa sauman päällä kulkevalla aitapistorivillä, joka samalla myös avaa saumanvarat, jottei niistä tule liian paksuina pussittavia. Metodi on siis suoraan omasta päästäni, eikä perusti mihinkään historialliseen lähteeseen.
Tältä sauma sitten näytttää nurjalta puolelta. Nyt pitäisi sitten ratkaista nappidilemma. Kankaiset täytetyt napit vai vanhasti nappihihaisesta mekosta irrotetut replikanapit irtokiinnityksellä Neulakon Helenan tapaan?
Eilen aloitin myös uudet lämpimämmät ja pitemmät neulakinnassukat. Addiktoivaa käsityötä tuli sitten tehtyä pikkutunneille (ja ranteet jällen kerran kiittivät...). Värikkäät langat ovat itse kasvivärjättyä Novita Woolia eli pehmeää merinovillaa. Projekteja siis jälleen riittää ihän kiitettävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti