Alkuleiristä tarjolla oli kuten uumoilin ja toivoinkin paljon aurinkoa, ystäviä, saunomista, uintia, erilaisia hauskoja aktiviteettejä, mutta loppuleiriä kohti pilviä pääsi kertymään niin konkreettiselle kuin mielialojen taivaallekin. Jo alkuviikosta nimittäin tulivat rnsimmäiset vatsatautitapaukset ja tarttuihan se tauti minuunkin, iski täydellä voimallaan torstaiaamuna. Viikonlopun kokkaukset jäivät väliin ja tie vei kahden sängynpohjalla erityksessä vietetyn päivän päätteeksi kohti Turkua jo myöhään perjantai-iltana. Onneksi olo siitä sitten koheni sitten viikonlopun kuluessa. Vähän erilainen Nuijasota siis osaltani tällä kertaa, mutta ei voi muuta kuin toivoa, että ensi vuonna olisi tapahtuman suhteen parempi tuuri.
Kuvat varmaan kertonevat tästä Aarnimetsän suurimmiasta vuotuisesta tapahtumasta paremmin kuin sanat ja tällä kertaa sattui jopa olemaan kamerakin mukana, joten tältä tulee jonkinlaista kuvakertomusta aiheesta.
Kerskiaikaisten telttojen alue on vuosi vuodelta isompi ja tänä vuonna suurempi kuin koskaan. Tässä leiriä osan pystytyksestä ollessa vielä kesken lauantaiaamuna.
Tässä leiriä saunalta päärakennukselle päin maanantai-iltapäivällä. Tällekin suunnalle tuli kai lisää telttoja viikon mittaan.
Helenan js kummpanien muodostamassa leirikeskittymässä riitti väkeä tekemässä käsitöitä ja nauttimasta katoksen suomasta varjosta helteisenä päivänä.
Näin herkulliselta näyttivät kasvivärjäyspajan väriliemet. Vasemmalla kirkkaanvihreä on lupiinia ja oikealla maitohorsman keltainen liemi. Minusta tuli entistä enemmän sekä kasvivärjäyksen että lupiinin ystävä. Luulen, että moni muukin nuijan värjäreistä taisi ihastua aikalailla tuohon lupiiniin.
Vuorossa on värjättyjen lankojen pesu. Yllättävän monista väriliemistä tuli erisävyisiä keltaisia npaitsi tietysti lupiinista ja nokkosista.
Muutkin kokoontuivat ihmettelemään liemistä paljastuvaa värikirjoa ja osallistumaan lankojen pesuun.
Langat viimein kuivumassa saunan kaiteella. Luulenpa, että nyt pitäisi viimeistään rohkaistua ensi kesänä itsenäisiinkiin värjäysprojekteihin...
Ja kun Nuijasodassa oltiin piti kai sitä päästä kuvaamaan ja katsomaan itse sotatapahtumiakin. Sotakentällä mm. uljas paronimme, joka mustassa tabardissaan erottuu muusta joukosta loistavasti.
Lisää taistelun ryminää...
Nuijasodassa pääsee aina myös näkemään vuoittain paljon sellaisia kaukaisia kavereita, joiden tapaamiseen tulee muuten harvoin tilaisuutta. Kuvassa pohjoisen leirin tyttöjä ja aika monen leiriläisen sydämen valloittanut terapiakoira Ismo.Mutta nyt pitänee ryhtyä pakkaamaan jo seuraavaa reissua kohti ja kissaa hakemaan taas Turun kamaralle maaseutuloman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti