Tilille jäi nimittäin myöhästyneen vuokranmaksun jälkeen tasan 4 senttiä ja käteistä löytyy sen verran, että pääsen juuri Inkooseen. Onneksi löysin yhden unohtuneen plussasetelin, jotta sain muutamia välttämättömiä ruokatarvikkeita ajalle ennen sotaa. Vanhemmat lupasivat lähettää rahaa ensi viikolla, joten ei nyt sentään tarvitse koko loppukuuta ruuatta viettää.
Taloudellisen tilanteeni hankaluuden kohdaten päädyin myös eilen hakemaan pienempää asuntoa. Ei tuntuisi kivalta muuttaa puolentoistavuoden jälkeen taas Yo-kylän pienten yksiöiden pariin, mutta ei kai sitä oikein muutakaan tässä tilanteessa voi tehdä. Ja voihan olla, että Tys:n jonot liikkuvat sen verran hitaasti, ettei minulle sieltä tarjotakaan pienempää asuntoa ennen valmistumistani. Valmistumisen jälkeistä taloudellista tilannetta en halua vielä edes ajatellakaan...
Pakkauksen lomassa olen yrittänyt saada aivojani jo ujuttautumaan keskiaika- ja käsityövaihteelle. Nyt Nuijasotaan lähteminen huvittaa taas vaikka vielä viime viikolla minulla oli aika ristiriitaiset tunteet tapahtumaan lähdönsuhteen. Osittain varmaan myös ekojen omien pitojen valmistelu aiheutti tiettyjä suorituspaineita. Palattuani tiistaina Keski-Suomesta sukuloimasta ja viemästä kissaa hoitoon vanhemmille (jossa se on jo kertoman mukaan ehtinyt mm. nuolemaan koneöljyä, hullu kun on) aloitin elämäni ensimmäiset neulakintaat. Sahra opetti tekniikkaa keskiaikamarkkinoilla ja minulla oli tallessa vanha Elfwynin antama opetusmoniste aikaisemmasta opetustuokiosta vuosien takaa. Uudella markkinoilta ostetulla neulalla suihkiessa jälkeä alkoi tulla aika nopeasti ja yritän tässä parhaillaan pähkäillä, miten saan kintaaseeni peukalon aikaiseksi.
Pakkauksen lomassa havahtuu toisinaan myös huomaamaan, miten huonossa kunnossa oma keskiaikavaatevarasto joiltakin osin onkaan. Pääsin taas tutustumaan parsimisen jalon taidon saloihin löydettyäni komeron ylähyllyltä pelkkiä reikäisiä sukkia. Tältä näyttävät siis viitisen vuotta käytössä olleet kangassukat parsimuksineen. Kyllä se vaate aika helposti näköjään kuluu satunnaiskäytössäkin...
Niinpä päädyin leikkaamaan uudet sukat, joiden ompelusta saa samalla myös tekemistä toivottavasti aurinkoisina helllepäivinä käsitöiden parissa Nuijassa istuskellessa. Leikkasin samalla kaavoja valmiiksi myös uuden pukuni yläosaan, sillä mukaani lähtee varsinainen keskeneräisten töitten arsenaali toimettomuutta vastaan.
Mutta nyt on onneksi suurin osa tavaroista pakattu. Elsa jo hakenut yllättäen tarjoutuneena osan tavaravuoresta autollaan ja jäljellä on enää pientä hienosäätöä. Sekä tietysti luentoni kääntäminen englanniksi, minkä tietysti jätin tapani mukaan viimetippaan.
Kirjakaupasta löytämäni ensilukuvuoden kalenteri alkaa sopivasti juuri Nuijasodan jälkeiseltä maanantailta. Se tuntui ikään kuin hyvältä enteeltä. Ehkäpä vielä on toivoa siitä, että loppujen lopuksi kaikki käy parhain päin.
Taloudellisen tilanteeni hankaluuden kohdaten päädyin myös eilen hakemaan pienempää asuntoa. Ei tuntuisi kivalta muuttaa puolentoistavuoden jälkeen taas Yo-kylän pienten yksiöiden pariin, mutta ei kai sitä oikein muutakaan tässä tilanteessa voi tehdä. Ja voihan olla, että Tys:n jonot liikkuvat sen verran hitaasti, ettei minulle sieltä tarjotakaan pienempää asuntoa ennen valmistumistani. Valmistumisen jälkeistä taloudellista tilannetta en halua vielä edes ajatellakaan...
Pakkauksen lomassa olen yrittänyt saada aivojani jo ujuttautumaan keskiaika- ja käsityövaihteelle. Nyt Nuijasotaan lähteminen huvittaa taas vaikka vielä viime viikolla minulla oli aika ristiriitaiset tunteet tapahtumaan lähdönsuhteen. Osittain varmaan myös ekojen omien pitojen valmistelu aiheutti tiettyjä suorituspaineita. Palattuani tiistaina Keski-Suomesta sukuloimasta ja viemästä kissaa hoitoon vanhemmille (jossa se on jo kertoman mukaan ehtinyt mm. nuolemaan koneöljyä, hullu kun on) aloitin elämäni ensimmäiset neulakintaat. Sahra opetti tekniikkaa keskiaikamarkkinoilla ja minulla oli tallessa vanha Elfwynin antama opetusmoniste aikaisemmasta opetustuokiosta vuosien takaa. Uudella markkinoilta ostetulla neulalla suihkiessa jälkeä alkoi tulla aika nopeasti ja yritän tässä parhaillaan pähkäillä, miten saan kintaaseeni peukalon aikaiseksi.
Pakkauksen lomassa havahtuu toisinaan myös huomaamaan, miten huonossa kunnossa oma keskiaikavaatevarasto joiltakin osin onkaan. Pääsin taas tutustumaan parsimisen jalon taidon saloihin löydettyäni komeron ylähyllyltä pelkkiä reikäisiä sukkia. Tältä näyttävät siis viitisen vuotta käytössä olleet kangassukat parsimuksineen. Kyllä se vaate aika helposti näköjään kuluu satunnaiskäytössäkin...
Niinpä päädyin leikkaamaan uudet sukat, joiden ompelusta saa samalla myös tekemistä toivottavasti aurinkoisina helllepäivinä käsitöiden parissa Nuijassa istuskellessa. Leikkasin samalla kaavoja valmiiksi myös uuden pukuni yläosaan, sillä mukaani lähtee varsinainen keskeneräisten töitten arsenaali toimettomuutta vastaan.
Mutta nyt on onneksi suurin osa tavaroista pakattu. Elsa jo hakenut yllättäen tarjoutuneena osan tavaravuoresta autollaan ja jäljellä on enää pientä hienosäätöä. Sekä tietysti luentoni kääntäminen englanniksi, minkä tietysti jätin tapani mukaan viimetippaan.Kirjakaupasta löytämäni ensilukuvuoden kalenteri alkaa sopivasti juuri Nuijasodan jälkeiseltä maanantailta. Se tuntui ikään kuin hyvältä enteeltä. Ehkäpä vielä on toivoa siitä, että loppujen lopuksi kaikki käy parhain päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti