Elokuista energiaa ja loppukesän projekteja

Heinäkuun vaihduttua elokuuksi huomaan, että olen saanut taas jostain ihan uudenlaista energiaa. Tällä viikolla erään ystävän kanssa pohdittiinkin, että heinäkuu on kuukautena jotenkin aneeminen: kaikki paikat on kiinni, mikään ei toimi, kaikki ihmiset ovat paenneet kaupungista jonnekin maalle lomailemaan. Elokuusta ja alkusyksystä sen sijaan pidän, ja olen varmaan aina pitänyt, enemmän kuin keskikesästä. Voi taas hiljakseen suunnitella tulevan opiskeluvuoden uusia metkuja ilman, että vielä on ihan hirveä kiire niitä toteuttamaan. Tehdä lukujärjestyksiä ja aikatauluja nauttien samalla vielä lämpimistä hellepäivistä. Katsella parveekkeelta pilvettömältä taivaalta piemenevässä illassa loistavaa elokuista täysikuuta. Ja tietysti saattaa loppuun kaikenlaisia käsityöprojekteja ja aloittaa nipun uusia...

Tässä on vielä kuva niistä Nuijasodan langoista kerittynä pieniksi palleroikseen. Lankojen alla lymyää eräs pitkään kesken ollut kirjontaprojekti, jota sain taas vietyä hiukan eteenpäin Nuijasodassa. Sympaattiset eläinmörkit ovat peräisin 1300-luvun tansakalaisesta käsikirjoituksesta ja kaiken kaikkiaan niitä pitäisi kirjoa kymmenisen kappaletta.

Kuvassa on myös muistona rakkaan passglassini rikkoutunut kanta. Olin aina ajatellut, että se menisi rikki todennäköiesti saunalla jonkun känniääliön toimesta, mutta se lipsahtikin käsistä tuosta vain tiskatessa Kavalahden päärakennuksen lattialle. Omiin keskiaikakamoihin tuntuu syntyvän toisinaan jopa henkilökohtaisempi suhde kuin mundistavaroihin. Niihin liittyy niin monta hauskaa muistoa ystävien seurassa ja usein itse niiden hankkimiseenkin jokin mielenkiintoinen tarina. Kyseisen passglassin esimerkisi hankin aikoinaan 17-vuotiaana Ruotsista Vasa Museetista luokan kanssa tehdyllä Tukholman retkellä....

Tällä viikolla aloitin taas uuden kirjaprojektin, vaikka entisiäkin olisi riittämiin. Mutta ne Nuijasodassa värjätyt langat kutisivat sormissa sen verran kovasti, että piti päästä kokeilemaan uutta kirjontakehystäni toimintarkoituksessaan. Kyseessä on sen verran pienhkö projekt, että yritän saada sen investituuraan valmiiksi.

Sain myös valmiiksi ensimmäiset neulakintaani itse asiassa jo pari viikkoa sitten. Värjärikillalta ostetuiden kintaiden värimaalima tuo jotenkin mieleen herkullisen jäätelöannoksen: Vadelmajäätelöa ja toffee kastiketta. Langat on muistaakseni värjätty Napajäkälällä ja kiventieralla ja vaalean ruskean loputtua jatkoin verihelttaseitikillä värjätyllä langalla viimeiset kerrokset. Sukkaakin on valmistumassa hiukan paksummasta lupiinilla jälkivärjätystä langasta pikkuhiljaa...

Sukista puheenollen sain valmiiksi itseasiassa jo leirillä uudet kangassukkani. Ompeluhaastetta varten mittasin sukkani saumat. Pituutta niille tuli yllättävän paljon, yhteensä tasan 5 m! Mittailin myös investituuraan valmistuvan mekkoni saumoja ja tajusin ommelleeni sitäkin mekkoa varten jo 27 m 23 cm. Saumaa tulee siis yllättävänkin paljon yhdestä vaatekappaleesta....