En oikein tiedä mistä aloittaisin summaamaan aikaa sitten edellisen päivityksen. Ulkoisesti aikaa on kulunut vain se parisen viikkoa, mutta sisäisesti ja henkisesti aikaa tuntuu kuluneen niin paljon enemmän. Roomasta palasin jo sunnuntai-maanantai- yönä, mutta kotiin Turkuun matka vei Koskenpään kautta vasta tänään puolen päivän aikaan. Nyt on suurin osa tavaroista purettu, mutta mieli risteilee edelleenkin koti-Suomen ja sen murheitten ja velvollisuuksien sijasta tämän tästä Gianicolon rinteille ja Trasteveren kapeilla ja ruuhkaisilla kujilla kulkukoirineen ja tööttäilevine autoineen.
Luulen, että mieli työstää Rooma-kokemusta ja sen antamia opetuksia niin klassillisesta filologiasta kuin elämästäkin paljon pitempään kuin konkreettisesti vain kahden viikon pituinen matka antaisi oikeastaan aihetta. Voisipa puhua tietynlaisesta Lante-krapulastakin: 2 viikon hektisen ohjelman ja aisteja monipuolisesti stimuloivien joka puolelta tulvivien ulkomaan ärsykkeiden jälkeen on taas vaikea päästä kiinni arkeen. Totutella niihin laiskoihin päiviin kun ei tapahdu mitään erityistä, voi vaan olla ja tuijotella samaa vuosien aikana tutuksi tullutta maisemaa yrittäen samalla saada epätoivoisesti aikaan jotakin kehittävää.
Toisaalta myös siihen tunnetuksi Rooman upeimpiin elokuvantekijöiden himoitsemiin maisemiin lukeutuvaan näkymään kattojen turtuu pikkuhiljaa aamupalaa aamuseitsemältä terassin aamukasteen viileydessä päivittäistä aamupalansa syödessä. Jossain vaiheessa tuntui vain siltä, että aivot eivät enää ota vastaan sitä jatkuvaa loistavien visuaalisten ärsykkeitten virtaa, jota tunkee silmien eteen joka kadunkulmassa ja joka nurkan takana. Luulen, että mieli leijailee Rooman sfääreissä vielä hetkisen, ennen kuin se pakotetaan ajattelemaan karuja tosiasioita kuten tenttiinlukemista ja graduntekoa, perhettä riivaavista murheista puhumattakaan.
Sain tietää kesken ekskursion, etten ollut vieläkään päässyt syksyiselle johdantokurssille, joka olisi viettänyt 3 viikkoa Kreikassa, 3 viikkoa Roomassa ja 1 viikon Istanbulissa. Kolmannella hakukerrallani tulokseksi tuli 3. ,vai oliko se 4. varasija, ja perinteistä poiketen meidän laitokselta ei valittu tällä kertaa kurssille yhtään opiskelijaa. Kuulin myös, että Lanten uusi syksyllä aloittava johtaja ei aio järjestää syventäviä opintoja suorittaville opiskelijoille tarkoitettuja tieteellisiä kursseja virkakaudellaan. Vaikuttaa siis varsin epätodennäköiseltä, että Lanteen pääsisi kovin pian uudestaan tai kenties ikinä.
Vasta paikan päällä sitä tajusi, miten pieni ja suppea vähemmistö Suomen tiede- ja kulttuurivaikuttajista sitä loppujen lopuksi pääseekään nauttimaan Lanten tarjoamista palveluista ja ilmapiiristä. Ei kai sitä voi tuntea muuta kuin ääretöntä kiitollisuutta siitä, että on edes kerran päässyt nauttimaan 69 senttiä litralta maksavaa halvinta laatikkoviiniä sille kuuluisalle Lanten terassille 1600-luvun konserttia varten harjoittelevien huippulaulajien äänteen kaikuessa alakerran edeustustiloista aina yläkerran asuntolatiloihin saakka. Päästä tuntemaan jopa hienoista ylpeyttä avatessaan villan koukeroisen metallisortin omalla avainkortillaan turistejen töllistellessä vieressä kanniskeltuaan kädet vääränä Standan kauppakasseja ylös Gianicololle aina alhaalta Trasteverestä saakka. Päästä nauttimaan viilentyvien ja pimentyvien iltojen loistavista ja toisinaan hyvinkin syvällisiksi äityneistä keskusteluista sekä siitä että oppi tuntemaan opiskelutovereitaan taas hitusen verran paremmin, ainakin 2 viikon yhdessä asumisen verran.
Luulen, että mieli työstää Rooma-kokemusta ja sen antamia opetuksia niin klassillisesta filologiasta kuin elämästäkin paljon pitempään kuin konkreettisesti vain kahden viikon pituinen matka antaisi oikeastaan aihetta. Voisipa puhua tietynlaisesta Lante-krapulastakin: 2 viikon hektisen ohjelman ja aisteja monipuolisesti stimuloivien joka puolelta tulvivien ulkomaan ärsykkeiden jälkeen on taas vaikea päästä kiinni arkeen. Totutella niihin laiskoihin päiviin kun ei tapahdu mitään erityistä, voi vaan olla ja tuijotella samaa vuosien aikana tutuksi tullutta maisemaa yrittäen samalla saada epätoivoisesti aikaan jotakin kehittävää.
Toisaalta myös siihen tunnetuksi Rooman upeimpiin elokuvantekijöiden himoitsemiin maisemiin lukeutuvaan näkymään kattojen turtuu pikkuhiljaa aamupalaa aamuseitsemältä terassin aamukasteen viileydessä päivittäistä aamupalansa syödessä. Jossain vaiheessa tuntui vain siltä, että aivot eivät enää ota vastaan sitä jatkuvaa loistavien visuaalisten ärsykkeitten virtaa, jota tunkee silmien eteen joka kadunkulmassa ja joka nurkan takana. Luulen, että mieli leijailee Rooman sfääreissä vielä hetkisen, ennen kuin se pakotetaan ajattelemaan karuja tosiasioita kuten tenttiinlukemista ja graduntekoa, perhettä riivaavista murheista puhumattakaan.
Sain tietää kesken ekskursion, etten ollut vieläkään päässyt syksyiselle johdantokurssille, joka olisi viettänyt 3 viikkoa Kreikassa, 3 viikkoa Roomassa ja 1 viikon Istanbulissa. Kolmannella hakukerrallani tulokseksi tuli 3. ,vai oliko se 4. varasija, ja perinteistä poiketen meidän laitokselta ei valittu tällä kertaa kurssille yhtään opiskelijaa. Kuulin myös, että Lanten uusi syksyllä aloittava johtaja ei aio järjestää syventäviä opintoja suorittaville opiskelijoille tarkoitettuja tieteellisiä kursseja virkakaudellaan. Vaikuttaa siis varsin epätodennäköiseltä, että Lanteen pääsisi kovin pian uudestaan tai kenties ikinä.
Vasta paikan päällä sitä tajusi, miten pieni ja suppea vähemmistö Suomen tiede- ja kulttuurivaikuttajista sitä loppujen lopuksi pääseekään nauttimaan Lanten tarjoamista palveluista ja ilmapiiristä. Ei kai sitä voi tuntea muuta kuin ääretöntä kiitollisuutta siitä, että on edes kerran päässyt nauttimaan 69 senttiä litralta maksavaa halvinta laatikkoviiniä sille kuuluisalle Lanten terassille 1600-luvun konserttia varten harjoittelevien huippulaulajien äänteen kaikuessa alakerran edeustustiloista aina yläkerran asuntolatiloihin saakka. Päästä tuntemaan jopa hienoista ylpeyttä avatessaan villan koukeroisen metallisortin omalla avainkortillaan turistejen töllistellessä vieressä kanniskeltuaan kädet vääränä Standan kauppakasseja ylös Gianicololle aina alhaalta Trasteverestä saakka. Päästä nauttimaan viilentyvien ja pimentyvien iltojen loistavista ja toisinaan hyvinkin syvällisiksi äityneistä keskusteluista sekä siitä että oppi tuntemaan opiskelutovereitaan taas hitusen verran paremmin, ainakin 2 viikon yhdessä asumisen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti