Tämä viikonloppu minun piti olla Laukaassa toista kertaa järjestettävillä Tupaswillan keskiaikamarkkinoilla mainostamassa seuraa käsitöitä tehden. Jouduin kuitenkin peruttamaan reissun osin taloudellisesti ja osin henkisistä syistä. Olisi ollut todella ihanaa lähteä ja tuoda esille harrastuksen mukavia puolia kotiseutuni ihmisille, mutta samalla taloudelliset reaaliteetit puhuivat puolestaan, enkä tiennyt, olisinko apeassa ja ailahtelevassa mielialassani ollut loppujen lopuksi kovinkaan paljon hyödyksi.
Ja tuleehan parin viikon päästä Turun keskiaikamarkkinatkin, joissa olen luvannut päivystää Unikankareen kojussa päivittäin. Laukaan markkinoille lähtemättä jättäminen oli silti vaikea päätös. Vastakkain olivat niin oma velvollisuuden tunto kuin toisaalta toive siitä, että uusien ihmisten tapaaminen piristäisi, mutta toisaalta huoli omasta jaksamisesta silloin, kun on omalla itsellä vaikeaa.
Viime viikko onkin ollut minulle todella raskasta aikaa. Itkettyä on tullut varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Illat ovat menneet kotona ahdistuksen kourissa, mutta toisaalta olen saanut yliopstolla tehtyä gradua vauhdikkaasti, yrittänyt ikään kuin paeta valitettavia tosiasioita kääntämisen ja kirjoittamisen pariin. Kesän tullen tyhjentyneessä yliopistossa on jotain lohdutonta ja on paradoksaalista, että Yliopistonmäen kukkivien kunnaiden ollessa kauneimmillaan vain harva pääse niitä näkemään uusia pääsykokelaita lukuunottamatta.
Kolmen aikaan kirjaston sulkemaan tuleva täti hymyilee minulle ymmärtäväisesti, kun päivä toisensa jälkeen jään vielä tekemään hommia Juslenian rauhaan lukupaikalleni, joka on hälyttävästi täyttynyt ääriään myöten kaikenlaisesta opiskelumateriaalista. Tämä on jo 4. kesäni yliopistolla muiden sännättyä kesätöittensä pariin. Mutta tänä viikonloppuna jätin tarkoituksellisesti kaiken opiskelumateiriaalin muhimaan kirjastolle ja kirjaston avaimenkin luovutin psykologian pääsykokeisiin lukevalle opiskelutoverille. Tarkoitus olisi saada gradu pois ajsyksista hetkisesti, vaikka jo tänä aamuna heräsin ajattelemaan, että mitenkäs se dispositio kannattaisikaan tehdä järkevimmin.
Aloitin viime viikolla uuden toivottavasti Investituuraan valmistuvan päällyspuvun ompelun. Turkoosista villasta ommellun mekon valmistumisprosessista lupaan laittaa kuviakin tänne jossain vaiheessa. Lupauduin myös Nuijasodan viimeisen lauantain pitokokiksi ja viikonloppua pitäisi käyttää ruokalistan rukkaamiseen ja lähinnä kasvisruoat tuottavat päänvaivaa. Jännittää vähän, miten selviydyn pitokokin vastuusta, mutta toivottavasti kaikki menee oikein hyvin.
Ja tuleehan parin viikon päästä Turun keskiaikamarkkinatkin, joissa olen luvannut päivystää Unikankareen kojussa päivittäin. Laukaan markkinoille lähtemättä jättäminen oli silti vaikea päätös. Vastakkain olivat niin oma velvollisuuden tunto kuin toisaalta toive siitä, että uusien ihmisten tapaaminen piristäisi, mutta toisaalta huoli omasta jaksamisesta silloin, kun on omalla itsellä vaikeaa.
Viime viikko onkin ollut minulle todella raskasta aikaa. Itkettyä on tullut varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Illat ovat menneet kotona ahdistuksen kourissa, mutta toisaalta olen saanut yliopstolla tehtyä gradua vauhdikkaasti, yrittänyt ikään kuin paeta valitettavia tosiasioita kääntämisen ja kirjoittamisen pariin. Kesän tullen tyhjentyneessä yliopistossa on jotain lohdutonta ja on paradoksaalista, että Yliopistonmäen kukkivien kunnaiden ollessa kauneimmillaan vain harva pääse niitä näkemään uusia pääsykokelaita lukuunottamatta.
Kolmen aikaan kirjaston sulkemaan tuleva täti hymyilee minulle ymmärtäväisesti, kun päivä toisensa jälkeen jään vielä tekemään hommia Juslenian rauhaan lukupaikalleni, joka on hälyttävästi täyttynyt ääriään myöten kaikenlaisesta opiskelumateriaalista. Tämä on jo 4. kesäni yliopistolla muiden sännättyä kesätöittensä pariin. Mutta tänä viikonloppuna jätin tarkoituksellisesti kaiken opiskelumateiriaalin muhimaan kirjastolle ja kirjaston avaimenkin luovutin psykologian pääsykokeisiin lukevalle opiskelutoverille. Tarkoitus olisi saada gradu pois ajsyksista hetkisesti, vaikka jo tänä aamuna heräsin ajattelemaan, että mitenkäs se dispositio kannattaisikaan tehdä järkevimmin.
Aloitin viime viikolla uuden toivottavasti Investituuraan valmistuvan päällyspuvun ompelun. Turkoosista villasta ommellun mekon valmistumisprosessista lupaan laittaa kuviakin tänne jossain vaiheessa. Lupauduin myös Nuijasodan viimeisen lauantain pitokokiksi ja viikonloppua pitäisi käyttää ruokalistan rukkaamiseen ja lähinnä kasvisruoat tuottavat päänvaivaa. Jännittää vähän, miten selviydyn pitokokin vastuusta, mutta toivottavasti kaikki menee oikein hyvin.
1 kommentti:
Hyvin se menee :)
Meidän pitää vielä jutella hyvissä ajoin ennen tapahtumaa tarjoiluastioista ja muusta vastaavasta.
Lähetä kommentti