Tulin eilen kotiin aivan ihanalta hiukan yliviikonlopun kestäneeltä visiitiltä lumiseen korpeen. Katuvalojen ulottumattomissa pimeyden keskellä elämänrytmi tuntuu yhä olevan samanlaista kuin joskus entisaikoihin. Tähän aikaan vuodesta alkaa kolmen aikaan miettimään, että viitsiikö sitä mihinkään enää lähteä, ettei vaan pimeä yllättäisi kesken reissun. Pitkät pimeät illat vietetäänkin sitten sisälä perheen kanssa seurustellen tv:tä katsellen ja samalla hiukan käsitöitäkin tehden. Uni tulee silmään aina ihmeellisen aikaisin ja kello tuntuu olevan enemmän kuin oikeasti onkaan, kun pimeyden keskeltä loistaa oman pihan jouluvalojen lisäksi kaukaisuudesta vain vastarannan puhelinmaston himmeä punavalo.
Oivallinen paikka siis rauhoittumiseen hektisen kaupunkielämän jälkeen ja omien suunnitelmien ja valintojen pohdiskeluun levollisin mielin. Pitkien metsäautoteillä lenkkeilyjen aikana sattoi vaan tarkkailla lukuisia hirven jälkien tien yli ristiin rastiin menevää verkostoa ja haistella lumensekaista raikasta maalaisilmaa... Idyllin rikkoi vaan se, etä kissa uhkarohkeana nuorukaisena tippui pari kertaa jäihin ja saapui sisälle märkänä ja viilusta tärisevänä.Olo on siis rauhallisempi ja parempi kuin aikoihin ja jotenkin äiti osasi sanoa taas minulle ne sanat ja neuvot,jotka tuntuvat tässä tilanteessa parhaimmilta ja eniten mielenrauhan tuovilta. Lumi ja maalaisilma siis vaikuttavat jotnkin ihmeellisen rauhoittavasti ja sisäisille komplekseilleni armon antavasti. Apea syksy on nyt virallisesti mielessäni ohi ja katse eteenpäin kohti toivottavasti parempaa talvea.
Jouluaatto on enää kuukauden päässä ja se tuntuu yllättävän hyvältä. Viime joulu oli ensimmäinen maalla viettämämme ja lukeutuu kyllä parhaimpiin kokemiini. Vaikka uuteen laajennettuun keittiöön saatiinkin kodinkoneet paikoilleen vastahyvin myöhään aatonaattona ja uudenpuolen lattiat olivatkin vielä vain pahvipäällysteiset oli tunnelma silti katossa ja yksinkertaisuudessaan jotenkin perheemme näköinen. Tuntui hyvältä tuulettaa lapsuudesta asti samoina pysyneitä rutiineja hiukan. Odotan siis jo innolla Koskenpään joulua toivottavasti hiukan runsaamman lumipeitteen kera kuin edellisvuonna.
Joulu alkoi jo Turun asunnossanikin, nimittäin asensin uudet ihanat hiukan ehkä intialaistyyliset huuransävyiset jouluvalot makuuhuoneen ikkunaan. Tällaisena jouluhössöttäjänä ajattelin rahavarojen niin salliessa hommata tänä vuonna ehkä pienehkön pöytäkuusen tännekin ihan vain siksi, kun kaupat ovat täynnä tosi ihania moderneja joulukoristeita, joita olen käynyt jo pari kertaa hipelöimässä. Olisi mukavaa, kun täälläkin olisi kuusi odottamassa, kun saapuu kotiin joulunpyhien jälkeen. Mutta saa nähdä, jääkö se vain haaveeksi...
Oivallinen paikka siis rauhoittumiseen hektisen kaupunkielämän jälkeen ja omien suunnitelmien ja valintojen pohdiskeluun levollisin mielin. Pitkien metsäautoteillä lenkkeilyjen aikana sattoi vaan tarkkailla lukuisia hirven jälkien tien yli ristiin rastiin menevää verkostoa ja haistella lumensekaista raikasta maalaisilmaa... Idyllin rikkoi vaan se, etä kissa uhkarohkeana nuorukaisena tippui pari kertaa jäihin ja saapui sisälle märkänä ja viilusta tärisevänä.Olo on siis rauhallisempi ja parempi kuin aikoihin ja jotenkin äiti osasi sanoa taas minulle ne sanat ja neuvot,jotka tuntuvat tässä tilanteessa parhaimmilta ja eniten mielenrauhan tuovilta. Lumi ja maalaisilma siis vaikuttavat jotnkin ihmeellisen rauhoittavasti ja sisäisille komplekseilleni armon antavasti. Apea syksy on nyt virallisesti mielessäni ohi ja katse eteenpäin kohti toivottavasti parempaa talvea.
Jouluaatto on enää kuukauden päässä ja se tuntuu yllättävän hyvältä. Viime joulu oli ensimmäinen maalla viettämämme ja lukeutuu kyllä parhaimpiin kokemiini. Vaikka uuteen laajennettuun keittiöön saatiinkin kodinkoneet paikoilleen vastahyvin myöhään aatonaattona ja uudenpuolen lattiat olivatkin vielä vain pahvipäällysteiset oli tunnelma silti katossa ja yksinkertaisuudessaan jotenkin perheemme näköinen. Tuntui hyvältä tuulettaa lapsuudesta asti samoina pysyneitä rutiineja hiukan. Odotan siis jo innolla Koskenpään joulua toivottavasti hiukan runsaamman lumipeitteen kera kuin edellisvuonna.
Joulu alkoi jo Turun asunnossanikin, nimittäin asensin uudet ihanat hiukan ehkä intialaistyyliset huuransävyiset jouluvalot makuuhuoneen ikkunaan. Tällaisena jouluhössöttäjänä ajattelin rahavarojen niin salliessa hommata tänä vuonna ehkä pienehkön pöytäkuusen tännekin ihan vain siksi, kun kaupat ovat täynnä tosi ihania moderneja joulukoristeita, joita olen käynyt jo pari kertaa hipelöimässä. Olisi mukavaa, kun täälläkin olisi kuusi odottamassa, kun saapuu kotiin joulunpyhien jälkeen. Mutta saa nähdä, jääkö se vain haaveeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti