Voittoisa piiras ja rasvapalo

Nyt on sitten vietetty viiden vuoden tauon jälkeen jälleen Annanpäiviä. Tunnelma oli mukava ja riehakas, ruoka hyvää ja voitin siellä järjestetyn leivontakilpailun. Kannatti siis matkustaa Kotkan perukoille saakka, vaikka takpuoli puutuikin autossa aikamoisessa linkussa matkatavaroitten keskellä istuessa.

Tässä vielä voittoisan piiraan ohje, kun sitä aika moni tapahtumassa pyysi laittamaan nettiin julkisesti esille.

Kanelisydänpäärynät

taikina:

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

100 g voita

1 muna

1 rkl ruusuvettä

Täyte:

2dl sokeria

2 rkl kanelia

200g voita

3 päärynää

Aloita valmistus taikinasta. Sekoita jauhot, sokeri ja suola keskenään kulhoon. Leikkaa voi pieniksi kuutioksi ja nypi kuivien ainesten sekaan. Sekoita taikinaan kevyesti vatkattu kananmuna ja siihen sekoitettu ruusuvesi. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vähintään 20 min.

Kuori päärynät, halkaise ne kahtia ja kaiverra niistä siemenkota. Valmista sokerikaneliseos sekoittamalla ensin sokeri ja kaneli keskenään ja vatkaamalla sitten joukkoon pehmeä voi.

Kauli noin puolet taikinasta piiraan pohjaksi ja asettelu se vuokaan. Levitä noin puolet sokerikaneliseoksesta piiraspohjalle. Täytä päärynöitten siemenkotien jättämät kolot seoksella ja asettele päärynät pohjalle. Täytä päärynöitten väliset kolot seoksella sekä ylijääneellä taikinalla. Paista 180 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes päärynät ovat kunnolla pehmenneet.

Reseptin taustaa ja kommentteja

Resepti on Maestro Martinon reseptin Quince Pies (s.89) innoittama. Martino käyttää Välimeren maissa yleistä, mutta Pohjolassa harvinaista kvitteniä piirakkansa täytteenä. Kvitteni on omenan muotoinen keltainen hedelmä, joka on sukua päärynälle. Kokeilin ensin tehdä piiraasta omenatäytteisen version siten, että jokainen omenan puolikas kiedotaan erikseen taikinankuoreen pienemmiksi naposteltaviksi. Tähän meni kuitenkin kohtuuttoman paljon taikinaa ja vaivaa, eikä maku ollut kovin erikoinen vaivannäköön verrattuna. Loppujen lopuksi päädyin siis toteuttamaan piiraani päärynöistä ja yhtenäisenä piiraana useampien pienempien sijaan. Piiraaseen piti alun perin myös taiteilla taikinasta kansi, mutta taikina ei ihan riittänyt siihen. Niinpä päädyin täyttämään päärynöitten välisiä mausteseoksen lisäksi myös ylijääneellä taikinalla, jolloin päärynät kanelisydämineen jäävät näkyville.

Kokin jälkikommentit

Piirakkaa ei pidä tehdä irtopohjavuokaan tai ainakin se pitäisi tiivistää hyvin esemerkiksi voipaperilla. Voipohjainen taikina kun valutti reippaasti rasvaa uunin pohjalle. Sinäänsä piiraan maku oli hyvin onninstunut ja sitä kehuttiin.Makuelämäys oli huomattavasti parempi kuin omenoista tehdyllä piirakalla. Ehkä piirasta olisi kuitenkin vielä paistaa hetken lisää, sillä osa päärynpaloista ei ollut mielestäni vielä tarpeeksi pehmeitä.

Sitten piiraanpaiston muihin jälkiseurauksiin. Kuten kokin kommenteissa sanoin, piirasta oli valunut paistaessa runsaasti rasvaa uunin pohjalle. En ehtinyt tapahtumaan pakkauksen lomassa pesemään heti rasvaa pois. Tapahtumasta viimein kotiuduttua rupesin paistamaan itselleni pitsaa sunnuntain kunniaksi. Arvatkaa vain muistinko tapahtuman jälkeisessä väsymystilassa sitä rasvaa siellä uunin pohjalla! Pistin uunin lämpiämään ja avasin itse tietokoneen. UUnista kohosi vieno kanelin tuoksu, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Kesken mielenkiintoisen blogikirjoituksen luvun takanani kuului valtava humaus ja pamaus. Samassa myös palohälytin alkoi huutaa.

Takanani keittiössä uunissa paloivat yli metriset liekit. Uunin luukku oli palon voimasta singahtanut auki, josta johtui se pamahdus, johon lopulta havahduin. Onneksi sain salamannopealla toiminnalla tukahdutettua liekit ennen kuin ne ehtivät leviämään pitemmälle. Koko kämppä oli kuitenkin tässä vaiheessa jo ihan täynnä sinistä savua niin, että hädin tuskin näki eteensä. Metsästin kauimmaiseen nurkkaan paenneen kissan nopeasti koppaan ja heitin sen parvekkeelle. Sitten kaikki ikkunat, ovet ja parveekkeenlasit auki ja hälventämään pistelevää savua huoneistosta. Vielä nytkin huonekaluissa tuoksuu savu ja silmät ovat aika herkästi vetistävät.

Tästä oppi ainakin sen, että palohälytin pelastaa monessa hädässä. Ja sen, että seuraavan kerran muistan pestä uunin heti, enkä oleta muistavani pesemistä ennen kuin seuraavan kerran jotain uuniruokaa valmistan. Työnsä lykkääjä painii aina perikadon kanssa, niinhän tiesi jo viisas mies, herra Columella 60 jKr. Huh, hengissä ja säikähdyksellä onneksi selvittiin vahingoitta!