Loppulokuvuoden hulina on käynnissä. Todella työläältä tuntunut Tiedon haku ja hallinta-tehtäväpaketti palautettiin viime viikolla ja viimeinen kulttuurihistorian kirjatentti on nyt takana. Nyt sitten vain odottelemaan vielä muutaman suorituksen kirjautumista rekisteriin niin pääsen hakemaan aineopintojen loppumerkintää. Viimeviikolla pääsin muuten hyödyntämään useammankin keran bloggausta ja keskiaikaharrastusta opinnoissani: Maanantaina kirjoitin Historian verkkojulkaiseminen-kurssin blogiin ja loppuviikosta tänne kirja-arvostelun erästä toista historian kurssia varten. Maanantain blogikirjoituksen tehtävänantona oli tutkiskella tieteellisen tiedon demokratisoitumista esimerkkien kautta. Suorastaan itsestään selvästi aiheekseni valikoitui yllätysyllätys mikäs muukaan kuin historianelävöittäjät.
Perjantaina puolestaan koitti suuri hetki keskiajantutkimukselle Turussa. Kävin kuuntelemassa Turun yliopiston monialaisen keskiajan ja varhaismodernin aikakauden tutkimuskeskuksen TUCEMEMS:n ensimmäistä The beginning- seminaaria, jossa esitettiin tuoreita ja tulevia keskiajantutkimuksen hankkeita eri aloilta. Joukossa oli niin historioitsijoita kuin kieli- ja kasvitieteiljiiöitäkin. Seminaarissa istuessa tuli taas mieleen, miten hienoa onkaan harrastaa keskiaikaa juuri Suomen Turussa, jossa jatkuvasti tapahtuu paljon kaikkea keskiaikaan liittyvää uutta ja mielenkiintoista ja kaupungin oma keskiaikainen menneisyys tuo oman ulottuvuutensa hommaan. Niin ja ihanaa, että kerrankin mielenkiintoinen seminaari järjestetään Turussa, eikä aina vaan Helsingissä, jonne tulee harvoin lähdettyä.
Eilen sain myös pitkästä aikaa innostuksen katsastaa graduni nykytilaa. Yhdistin eri tiedostoissa majailleet tekstin pätkät samaan kokonaisuuteen ja huomasin ilokseni, että gradua on tullut väännettyä jo 44 sivua! Kivaa, että joskus tulee positiivisiakin yllätyksiä. Luulin, etten olisi saanut sen suhteen syksyllä juuri mitään aikaiseksi, mutta onhan se edistynyt ikään kuin huomaamatta. Saisikohan sen gradun vielä johonkin kuosiin ennen tammikuun 12. päivää?
Viime viikonloppuna vietettiin itsenäisyyspäivän lisäksi ainejärjestön pikkujouluja. Allekirjoittanut lauloi yhdistyksen muusikoista kootussa bändissä, ensimmäistä kertaa julkisesti sitten kouluaikojen. Esitykseen kuului joululaulujen lisäksi mm. keskiaikaisia juomalauluja. Illan toisen pienemmällä kokoonpanolla toteutetun esityksen teemana olivat jazz-klassikot. Niinpä sonnustauduin pikkujouluihin suorastaan 30-lukulaisella ilmeellä vintage-malliston silkkimekossani. Esityksestä selvittiin hengissä ja sen suuremmitta kämmeittä. Kevään kunnianhimoisissa suunnitelmissa olisi jazzin laulamisen jatkaminen tuntemieni muusikkojen säestyksellä noin harrastusmielessä, rennosti ja liikaa paineita ottamatta.
Ne aloittamani pitemmät neulakinnassukat ovat muuten edenneet hyvin. Vartta pukkaa nyt jo kumpaakin, kunhan vain löytäisin jostakin punaisen lankakerän, jonka kaiketi kissa on palloitellut jonnekin. Taustalla oleva nojatuolinpeite on muuten ihan omin pikkukätösin virkattu...
Perjantaina koittaa sitten lähtö Annanpäiville ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Annanpäivät on kiva tapahtuma, mutta ajankohta on sellainen, että silloin on usein miljoonat muutkin pikkujoulut päällekkäin, joista pitäisi sitten yrittää valita. Tällä kertaa valinta osui Annanpäiviin ja hyvä niin. Automatka kohti Lintukotoa starttaa perjantaina iltapäivällä. Rentouttava viikonloppu mukavien ihmisten seurassa tekee varmaan ihan hyvää kaiken tämän häslingin keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti