Harvoin oikeasti mielialat vaihtelevat niin nopeasti saman viikon aikana kuin tällä viikolla. Maanantain ärtsyilyn ja tappeluksen jälkeen ja siitä huolimatta vietin aivan ihan vapun. Sää oli mahtava, siitähän kertovat jo palaneet ihoalueetkin.
Löysin semmoisen sisäisen rauhan ja vappufiiliksen, jolla ei ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa. Tämä vappu erosikin edellisistä opiskelija vapuista monella tapaa: Koskaan aiemmin en ole mennyt 11 aikaan nukkumaan vappuaattona ja ollut vastaavasti lähssä vappupäivän piknikille niin aikaisin, hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Olin päätttänyt jo etukäteen, että tästä ei mitään känniörvellysvappua tulisi ja olin tyytyväinen, että pysyin päätöksessäni ja hauskaa oli siitä huolimatta. Toki päädyin nauttimaan kuohuviiniä ja siideriä, hienostuneesti ja hillitysti.... Vappumielialaa kohotti myös aivan ihana uusi vappumekkoni:
Yksin kauniista säästä nauttien seuraamieni Vappusoutujen jälkeen päätin mennä vielä ennen ainejärjestön skumppatarjoilua istuskelemaan puistoon uuden Tuhkimo-vapuupalloni kanssa ksän ekasta jätelötöttöröstä nauttien, ja mietin, että olen tämän yhden hetken perusteella viettäni ihanan vapun tapahtui myöhemmin illalla sitten mitä tahansa. Onneksi mitään draamaa ei sentään tapahtunut, vaan pystyimme viettämään vappua sulassa sovussa ainejärjestöihmisten kesken.
Vappupallo olikin sitten huushollissame suuren järkytyksen ja kriisin paikka. Pelokkuus ei yleensä kuulu (usein valitettavasti) uhkarohkean kissani luonteenpiirteisiin, mutta tuota palloa se pelkäsi aivan mielettömästi. Ja minä kun pelkäsin palloa ostaessani kissan repivän sen kappaleiksi alta aika yksikön. Olin laittanut pallon lasitetulle parvekkeelle käydessäni kotona kääntymässä ennen grillibileitten alkua ja tullessani sitten iltasella takaisin kotiin kissaraukka ei uskaltanut mennä ikkunan lähellekään ja hiipi muutenkin matalana huoneessa peläten kai pallon "näkevän". Joku sanoikin minulle, että kissan luonollinen vaisto voisi luulla palloa katossa leijuessaan valtavaksi petolinnuksikin.
Kriisi vain paheni seuraavan päivän iltana kun siirsin palloa hitusen, jolloin se näkyi hiukan paremmin huoneeseen. Kissaraukka vaani palloa matalana vessan ovelta kyyristellen. Sitten siirsin pallon äitini neuvosta parveekkeen lasien ulkopuolelle narulla kiinnisitoen. Sekin vain lähinnä pahensi tilannetta, ainakin aluksi. Pallo kuin liiteli tuulessa näyttäen entistä uhkaavammalta toisin kuin parvekkeen sisäpuolella paikallaan jököttäessään. Onneksi pallosta lähti melkein kaikki "ilmat" iltaan menessä, joten kissa ei enää pelkää sitä enää niin paljon osittain tyhjentyneenä. Uskalsipa kissa eilen iltapäivällä tulla kanssani laittamaan parveketta kesäkuntoon pallon leijumisesta huolimatta. Parvekkeelta lakaistiin pois multa ja kuivuneet lehdet, tilalle istutettiin uusia kevät kukkasia, jotka toivottavasti säilyvät hengissä Rooman yli.
Päätinkin jatkaa vappufiilistä viettämällä kouluhommista vapaan viikonlopun, vaikka hommia olisi vielä tehtävänä vaikka muille jakaa. Kauniin viikonlopun haaskaaminen yliopistolla nyhjäten ei vain tuntunut kovin hyvältä ajatukselta. Mielessäni siintelee hullun toivo siitä, että nyt kun luennot ovat tältä keväältä ohi, saan vaikka mitä ensi viikolla aikaiseksi. Toivottavasti niin käykin. Sunnuntai kun menee Unikankareen käsityösunnuntain emännöinnissä, toivottavasti saapuu joukkoa runsaasti paikalle.
Löysin semmoisen sisäisen rauhan ja vappufiiliksen, jolla ei ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa. Tämä vappu erosikin edellisistä opiskelija vapuista monella tapaa: Koskaan aiemmin en ole mennyt 11 aikaan nukkumaan vappuaattona ja ollut vastaavasti lähssä vappupäivän piknikille niin aikaisin, hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Olin päätttänyt jo etukäteen, että tästä ei mitään känniörvellysvappua tulisi ja olin tyytyväinen, että pysyin päätöksessäni ja hauskaa oli siitä huolimatta. Toki päädyin nauttimaan kuohuviiniä ja siideriä, hienostuneesti ja hillitysti.... Vappumielialaa kohotti myös aivan ihana uusi vappumekkoni:
Yksin kauniista säästä nauttien seuraamieni Vappusoutujen jälkeen päätin mennä vielä ennen ainejärjestön skumppatarjoilua istuskelemaan puistoon uuden Tuhkimo-vapuupalloni kanssa ksän ekasta jätelötöttöröstä nauttien, ja mietin, että olen tämän yhden hetken perusteella viettäni ihanan vapun tapahtui myöhemmin illalla sitten mitä tahansa. Onneksi mitään draamaa ei sentään tapahtunut, vaan pystyimme viettämään vappua sulassa sovussa ainejärjestöihmisten kesken.
Vappupallo olikin sitten huushollissame suuren järkytyksen ja kriisin paikka. Pelokkuus ei yleensä kuulu (usein valitettavasti) uhkarohkean kissani luonteenpiirteisiin, mutta tuota palloa se pelkäsi aivan mielettömästi. Ja minä kun pelkäsin palloa ostaessani kissan repivän sen kappaleiksi alta aika yksikön. Olin laittanut pallon lasitetulle parvekkeelle käydessäni kotona kääntymässä ennen grillibileitten alkua ja tullessani sitten iltasella takaisin kotiin kissaraukka ei uskaltanut mennä ikkunan lähellekään ja hiipi muutenkin matalana huoneessa peläten kai pallon "näkevän". Joku sanoikin minulle, että kissan luonollinen vaisto voisi luulla palloa katossa leijuessaan valtavaksi petolinnuksikin.
Kriisi vain paheni seuraavan päivän iltana kun siirsin palloa hitusen, jolloin se näkyi hiukan paremmin huoneeseen. Kissaraukka vaani palloa matalana vessan ovelta kyyristellen. Sitten siirsin pallon äitini neuvosta parveekkeen lasien ulkopuolelle narulla kiinnisitoen. Sekin vain lähinnä pahensi tilannetta, ainakin aluksi. Pallo kuin liiteli tuulessa näyttäen entistä uhkaavammalta toisin kuin parvekkeen sisäpuolella paikallaan jököttäessään. Onneksi pallosta lähti melkein kaikki "ilmat" iltaan menessä, joten kissa ei enää pelkää sitä enää niin paljon osittain tyhjentyneenä. Uskalsipa kissa eilen iltapäivällä tulla kanssani laittamaan parveketta kesäkuntoon pallon leijumisesta huolimatta. Parvekkeelta lakaistiin pois multa ja kuivuneet lehdet, tilalle istutettiin uusia kevät kukkasia, jotka toivottavasti säilyvät hengissä Rooman yli.
Päätinkin jatkaa vappufiilistä viettämällä kouluhommista vapaan viikonlopun, vaikka hommia olisi vielä tehtävänä vaikka muille jakaa. Kauniin viikonlopun haaskaaminen yliopistolla nyhjäten ei vain tuntunut kovin hyvältä ajatukselta. Mielessäni siintelee hullun toivo siitä, että nyt kun luennot ovat tältä keväältä ohi, saan vaikka mitä ensi viikolla aikaiseksi. Toivottavasti niin käykin. Sunnuntai kun menee Unikankareen käsityösunnuntain emännöinnissä, toivottavasti saapuu joukkoa runsaasti paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti