Tämmöisinä päivinä sitä vain ei voi olla illoitsemasta keväästä. Sää on suosinut ja viimepäivinä sitä on vain ollut semmoinen kuplivan levoton kevätolo , niin kuin kouluaikoina viimeisinä päivinä ennen kesälomaa. Oleellisen eli kevään viimeisten opintosuoritusten vääntämisen sijaan, huomiota on tullut viime päivinä kiinnitettyä enemmän sosialiseeraamiseen kissakuvioinen teemuki kourassa, kesästä ja Roomasta haaveiluun. Suurin ekskursiopaniikkikin on hälventynyt ja sen on voittanut sellainen olo, että kaikki menee todennäköisesti menemään oikein hienosti.
Mielialaa tosin laski väliaikaisesti se, että eilen ilnoitettiin, ettemme olisikaan saaneet apurahaa matkaa varten ja kaikki matkakulut tulisivat siis kokonaan osallistujien itsensä maksettaviksi. Se pisti miettimään uudelleen selviytymistäni taloudellisesti kesän suhteen. Mutta äsken avasin tietokoneen pitkästä aikaa (iltapäivällä oli vieraita ja en päässyt siis hetkeen lukemaan sähköpostejani) ja selvisi, että eilisessä ilmoituksessa olikin kyse sekaannuksesta ja väärinymmäryksestä. Saimme sittenkin rahaa 25o e /hlö! Nyt on ainakin siis osittain ekskursion aiheuttamat ylimääräiset kuluerät korvattu.
Ja lisää yllättäviä positiivisia asioita: Eräs aikoinaan SCA:ta harrastanut opiskelutoverini muutti vapun korvilla pariksi vuodeksi Oxfordiin ja sain mutkan kautta haltuuni hänen vanhat leikkelemättömät keskiaikapukukankaansa. Villakangasta on siis yhteensä varmaan päälle 10 metriä eri väreissä ja kuoseissa ja sitä saa kuulemma myös leikellä. Kyllä köyhälle opiskelijalle aina ilmainen kangas kelpaa. Mahdolliset käsityöprojektit ovatkin olleet kuluneena vuonna aika pitkälti jäissä villakankaan kalliin hinnan takia. Joukossa oli pitkä pätkä ihanaa suuriruutuista kangasta, josta luulen sukeutuvan minulle vielä uusi mekko... Nyt pyörii käsitöitten suhteen siis ideavaihde aikaa lujaa aivoissa ja mielessä siintää uudet puku-unelmat. Kaiken lisäksi sain myös samalta tuttavapariskunnalta, jolle herra oli alunperin luovuttanut kankaansa, aivan ihanat tummansiniset Iittalan Kivi-tuikut vaivanpalkaksi rikkinäisen vetoketjun vaihtamisesta pilottitakkiin.
Yllämainitun lisäksi vielä vaikuttaa ainakin viimepäivien sähköpostikeskustelujen perusteella, siltä, että ollaan saamassa todella näyttävä esittelykoju aikaiseksi Turun keskiaikamarkkinoille kesällä. Markkinoille on tosi kiva olla puuhaamassa kaikenlaista ja olen ainakin itse innoissani menossa esittelemään kaupunkilaisille harrastuksen lukuisia hyviä puolia. Ja Yläkaupungin yön demokin lähestyy sekä sitä ennen maanantaina demon suunnittelusessio Käsityönmuseolla yhdessä Kaukameelin kanssa.
Tällaisella hilpeällä ja keväisellä mielellä kelpaa siis suunnata huomenissa pidennettyä viikonloppua kotiseudulle äitienpäiväksi viettämään....
Mielialaa tosin laski väliaikaisesti se, että eilen ilnoitettiin, ettemme olisikaan saaneet apurahaa matkaa varten ja kaikki matkakulut tulisivat siis kokonaan osallistujien itsensä maksettaviksi. Se pisti miettimään uudelleen selviytymistäni taloudellisesti kesän suhteen. Mutta äsken avasin tietokoneen pitkästä aikaa (iltapäivällä oli vieraita ja en päässyt siis hetkeen lukemaan sähköpostejani) ja selvisi, että eilisessä ilmoituksessa olikin kyse sekaannuksesta ja väärinymmäryksestä. Saimme sittenkin rahaa 25o e /hlö! Nyt on ainakin siis osittain ekskursion aiheuttamat ylimääräiset kuluerät korvattu.
Ja lisää yllättäviä positiivisia asioita: Eräs aikoinaan SCA:ta harrastanut opiskelutoverini muutti vapun korvilla pariksi vuodeksi Oxfordiin ja sain mutkan kautta haltuuni hänen vanhat leikkelemättömät keskiaikapukukankaansa. Villakangasta on siis yhteensä varmaan päälle 10 metriä eri väreissä ja kuoseissa ja sitä saa kuulemma myös leikellä. Kyllä köyhälle opiskelijalle aina ilmainen kangas kelpaa. Mahdolliset käsityöprojektit ovatkin olleet kuluneena vuonna aika pitkälti jäissä villakankaan kalliin hinnan takia. Joukossa oli pitkä pätkä ihanaa suuriruutuista kangasta, josta luulen sukeutuvan minulle vielä uusi mekko... Nyt pyörii käsitöitten suhteen siis ideavaihde aikaa lujaa aivoissa ja mielessä siintää uudet puku-unelmat. Kaiken lisäksi sain myös samalta tuttavapariskunnalta, jolle herra oli alunperin luovuttanut kankaansa, aivan ihanat tummansiniset Iittalan Kivi-tuikut vaivanpalkaksi rikkinäisen vetoketjun vaihtamisesta pilottitakkiin.
Yllämainitun lisäksi vielä vaikuttaa ainakin viimepäivien sähköpostikeskustelujen perusteella, siltä, että ollaan saamassa todella näyttävä esittelykoju aikaiseksi Turun keskiaikamarkkinoille kesällä. Markkinoille on tosi kiva olla puuhaamassa kaikenlaista ja olen ainakin itse innoissani menossa esittelemään kaupunkilaisille harrastuksen lukuisia hyviä puolia. Ja Yläkaupungin yön demokin lähestyy sekä sitä ennen maanantaina demon suunnittelusessio Käsityönmuseolla yhdessä Kaukameelin kanssa.
Tällaisella hilpeällä ja keväisellä mielellä kelpaa siis suunnata huomenissa pidennettyä viikonloppua kotiseudulle äitienpäiväksi viettämään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti