Kirpparijärjestelyjä

Eveliinan kevätsiivous

kotikirppari

Nummenrannassa

su 26. 4. klo 12–17

Kairistenkaari

3 A 284

4. kerros

Tarjolla vaatteita (koot 36–44), keskiaikasälää,

käsityötarvikkeita yms.

Hinnat o-2 e.

Ilmaiset pullakahvit.

Tervetuloa!

Lauantaiaamuna päätin viimein siirtyä päässä vuosien varrella kertyneistä ideoista tekoihin. Viimeinen niitti ole se, kun löysin vaatehuonetta siivotessani 3 kuukautta kadoksissa olleen lempitunikani pudonneena liikuteltavan hyllykköni takaa. Tunikaan perään oli kyselty niin ystävät kuin sukulaiset moneen kertaan. Jo pitkään on vaatehuoneeni ollut niin täynnä, että tavarat suorastaan putoilevat hyllyiltä ja lisää tavaraa löytyy kellarikomerosta. Kirpputorin pitoa olen harkinnut jo vuosia, mutta ongelma on ollut lähinnä se miten saan tavaravuoren autottomana ihmisenä raijattua ulos kämpästäni. Kotikirppari-ideakin on muhinut mielessäni pitkään ja päätin vihdoinkin ottaa härkää sarvista siinä vaatehuoneen lattialla kykkiessäni.

Pieni hetki päätöksen jälkeen oli jo facebook-ryhmä pystyssä ja ensimmäiset mainokset laitettu sähköpostilistoille. Koko lauantaipäivän kestäneessä hyllyjen ja komeroitten läpikäynnissä myyntiin/ pois lahjoitettavaksi päätyi lopulta 5 muuttolaatikollista tavaraa. Siinä huomasi, mitä kaikkea järjetöntä sitä tuleekin varastoineeksi. Ja mkikä parasta, osa tavarasta on varastoitu jo toisessa polvessa. Mummoni kuoltua perin hänen hänen intohimoisena käsityönystävänä keräämänsä tarvikevarastot, joista nyt osasta pyrin eroon. Osalla tavaroista vain oli niin hieno tarina takanaan, etten raaskinut luopua niistä, vaikka todennäköisesti en koskaan tulekaan niitä tarvitsemaan. Ehkäpä joskus vanhana voi ilahduttaa sukulaislapsia tarinoilla vanhoista esineistä, kuten mummoni teki aikoinaan.

Olo tuntuu ihanan vapauttavalta, kun osa turhan maallisen omaisuuden taakasta on saatu selvitettyä ja ratkaistua, mistä sitä lopulta haluaakaan luopua. Aluksi tarkoitus oli kutsua vain lähimpiä kavereita, mutta homma vähän riistyi käsistä ja huomasin laputtaneen lähialot mainoksin ja huomenna pitäisi käydä viemässä tekemääni kaksikielistä julistetta yliopistolle ja lähikauppoihin. Jännittää, miten amerikkalaistyyppinen idea otetaan vastaan, mutta toivottavasti porukkaa tulee sankoin joukoin paikalle. Ihanaa päästä tekemään viimeinkin jotain konkreettista ja todennäköisesti ainakin osan tuttavistani mielestä täysin hullua!

Äsken puhuin myös puhelimessä ideasta inostuneen ystäväni kanssa. Hän tulee muuton tieltä raivatun vaatevuorensa kanssa Tampereelta innokkaaksi liikekumppaniksi, jos vaan saa vanhemmiltaan auton lainaksi tai hätätapauksessa kuulemma junallakin. Ystävyytemme varrelle mahtuu paljoin vastaavan tapaisia hulluja ja ikimuistoisia tempauksia. Ja suurinpaan osaan niistä liittyy kirpputori jollain tapaa... Tulkoon siis ensi viikonlopusta loistokas jatkumo hulluille ideoillemme!