Pitkällisen odotuksen jälkeen se on täällä taas, kevät! Viikon aikana ovat miltei kaikki lumet sulaneet ja Aurajoestakin jää häviää hurjaa vauhtia ainakin päivittäisten tarkkailujeni perusteella. Olin aina kuvitellut hataran kaunokirjallisen toidostusaineiston perusteella joen jäiden lähtevän jotenkin dramaattisemmin kuin järvestä, rytisten, patoja tehden ja tulvia aiheuttaen, mutta toistaiseksi ei se ole sen kummempaa kuin lapsuudessa järvenjäiden sulamisen tarkkailu... Aikaisempina Turun vuosina kun Aura ei tietääkseni ole jäätynyt ainkakaan kovin pysyvästi, joten pääsen tarkkailemaan jäiden lähtöä joesta ensimmäistä kertaa.
On hassua ajatella, että vain noin kuukaisi sitten kävelin tuolla syvässä uomassaan virtaan joen pinnalla pirteässä pakkassäässä reippaillen. Talvi-idyllin murtumisen jälkeen Turku näyttää taas perinteseltä Turulta valkoisen jään sijasta rusehtavine vesineen. Olinkin jo ihan unohtanut Auralle ominaisen värisävyn! Jäiden lähdön seuraaminen on myös ollut jotenkin rauhoittava vaivihkainen proesessi. Aluksi tummat läikät jään pinnalla muuttuivat ensin pieniksi sulakohdiksi, jotka sitten levisivät vähitellen laajemmalle virran painaessa jäälauttoja kasaan, kunnes lopulta joessa on tällä hetkellä enemmän sulaa virtaavaa vettä kuin jäätä.
Jäitten lähtemisen ja lume sulamisen myötä tuntuu myös koko kaupunki heränneen eloon taas jostain pakkastalven ajaksi linnoittaunuteesta pesäkolostaan. Kaupungilla oli jo avattu ensimmäinen jäätelökioski ja iloinen vilinä rakastuneine nuorine pareineen ja minihameisine nuorisolaumoineen viestitti alkaneesta huumaannuttavasta keväästä. Itsekin päädyin ostamaan itselleni yhtä sun toista uutta kevätpukinetta....
Kuitenkin menossa on vasta huhtikuun alkua ja pääsiäinenkin odottelee vasta ovella. Tuntuu hassulta ajatella, että muistan lapsena jännitetyn sitä ehtiivätkö kaikki kotijärven jäät sulaa vapuksi. Useimmiten kuitenkin niin kävi, ja muistan joskus pääsiäisenäkin rantaan ilmestyneen sulan kohdan viileissä vesissä polskitun saunoessa. Mutta joka tapauksessa kevään odotus ja lisääntynyt valon määr on kerta kaikkiaan ihanaa!
On hassua ajatella, että vain noin kuukaisi sitten kävelin tuolla syvässä uomassaan virtaan joen pinnalla pirteässä pakkassäässä reippaillen. Talvi-idyllin murtumisen jälkeen Turku näyttää taas perinteseltä Turulta valkoisen jään sijasta rusehtavine vesineen. Olinkin jo ihan unohtanut Auralle ominaisen värisävyn! Jäiden lähdön seuraaminen on myös ollut jotenkin rauhoittava vaivihkainen proesessi. Aluksi tummat läikät jään pinnalla muuttuivat ensin pieniksi sulakohdiksi, jotka sitten levisivät vähitellen laajemmalle virran painaessa jäälauttoja kasaan, kunnes lopulta joessa on tällä hetkellä enemmän sulaa virtaavaa vettä kuin jäätä.
Jäitten lähtemisen ja lume sulamisen myötä tuntuu myös koko kaupunki heränneen eloon taas jostain pakkastalven ajaksi linnoittaunuteesta pesäkolostaan. Kaupungilla oli jo avattu ensimmäinen jäätelökioski ja iloinen vilinä rakastuneine nuorine pareineen ja minihameisine nuorisolaumoineen viestitti alkaneesta huumaannuttavasta keväästä. Itsekin päädyin ostamaan itselleni yhtä sun toista uutta kevätpukinetta....
Kuitenkin menossa on vasta huhtikuun alkua ja pääsiäinenkin odottelee vasta ovella. Tuntuu hassulta ajatella, että muistan lapsena jännitetyn sitä ehtiivätkö kaikki kotijärven jäät sulaa vapuksi. Useimmiten kuitenkin niin kävi, ja muistan joskus pääsiäisenäkin rantaan ilmestyneen sulan kohdan viileissä vesissä polskitun saunoessa. Mutta joka tapauksessa kevään odotus ja lisääntynyt valon määr on kerta kaikkiaan ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti