Sain netin toimimaan kotosallakin eilen. Uuden koneen pienuuteen ja kaikkiin uusiin teknisiin kommervenkkeihin on vielä totuttelimista, mutta sitä on ihanan kevyt kanniskella yliopistolle. Konetta on tarvittukin: Perjantaiksi kun pitäisi palauttaa kulttuurihistorian harjoitustyö, jossa pohdin Ginzburgin metodeja mikrohistoriantutkimuksessa. Muutenkin kevääni on yllättävän historiapainotteinen, mikä on hyvää vaihtelua oman laitoksen ja yli kolmen vuoden melkein pelkän kielenopiskelun täyteisiin rutiineihin. Haittapuolensakin sillä ja myös syksyn tekstikurssittomuudella on. Eilen, kun olin kevään ekalla tekstiluennolla, jossa siis vain käytiin tekstiä järjestyksessä läpi kielellisin ilmiöineen, tahdissa tuntui välillä olevan mahdoton pysyä mukana ja kirjoittaa huomautuksia tekstimonisteen pieniin marginaaleihin. Stilistiikan tehtäviäkin kääntäessä tuntui, että ihan perussanastokin latinasta on häipynyt mielestä ja aktiiisesta muistista aika tehokkaasti. Mutta toivottavasti taidot elpyvät kevään mittaan.
Tällä viikolla on ollut huomattavasti levollisempi olo, vaikka kiireistä yhä onkin. Sydäntalvenjuhlan onnistuminen oli kuin suuren taakan putoaminen sydämeltä, enää pitäisi vain kuvata Sydärin löytötavaravuori ja ruveta kyselemään tavaroitten oikeitten omistajien perään. Pidän sitä, että kerrankin on tälläkin kunnon talvi. Valon liääntyminen lumikinosten ja päivänpitenemisen myötä antaa paljon positiivista energiaa. Toisaalta viikonloppuna yliopistolle kirjoittamaan rahjustaessani talitintti lauloi kinosten keskeltä ja toi mieleen häivähdyksen keväästä.
Tällä viikolla on ollut huomattavasti levollisempi olo, vaikka kiireistä yhä onkin. Sydäntalvenjuhlan onnistuminen oli kuin suuren taakan putoaminen sydämeltä, enää pitäisi vain kuvata Sydärin löytötavaravuori ja ruveta kyselemään tavaroitten oikeitten omistajien perään. Pidän sitä, että kerrankin on tälläkin kunnon talvi. Valon liääntyminen lumikinosten ja päivänpitenemisen myötä antaa paljon positiivista energiaa. Toisaalta viikonloppuna yliopistolle kirjoittamaan rahjustaessani talitintti lauloi kinosten keskeltä ja toi mieleen häivähdyksen keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti