Nyt on saatu melkein koko päivän kestänyt joulusiivousurakka viime silausta vaille valmiiksi ja viimeiset jouluostokset tehtyä ja voi jo virittäytyä joulntunnelmiin tavallista paremman ruuan ja kynttilöitten hekun keskellä. Huomenissa pitänee sitten enää imuroida ja tiskailla viimeiset tisikit ja sitten suunnata kissan ja lahjakassin kanssa kohti Keski-Suomea hetkeksi. Ihanaa saada oiken luvan kanssa pitää pientä taukoa arkisesta aherruksesta, joka tuli kyllä tarpeeseen näin raskaan syksyn jäljiltä. Tosin pakkaan mukaani valmistumassa olevan tutkimussuunnitelmani ja mapittamani graduaineistot ynnä muuta opiskelumateriaalia, vaikka olenkin päättänyt, että en ota lomalla turhaa stressiä ja paineita kyseisten töitten valmiiksi saattamisesta. Aion olla humisevien kuusipuitten keskellä toivottavasti lumisessa järvimaisemaa tällä kertaa hiukan pitempään eli jopa yli viikon verran. Maalla kun tuntuu ajatus juoksevan vapaammin ja pystyy rauhoittumaan aivan eri tavslla kuin kaupungissa ja aitassa asustellessa säilyttää kuitenkin sitä minulle tärkeää omaa rauhaa, vaikka vanhempien nurkissa majaileekin.
Minulle on lapsesta saakka ollut rauhoituminen ja itsekseen henkisten asioitten pohdiskelu ollut tärkeä osa joulua siihen liittyvän siivous- ja kokkausintoilun lisäksi. Lapsena minulla oli tapana lähteä hyvin aikaisin jouluaattoaamuna pitkälle lenkille koiran kanssa Päijänteen jäälle ja tarkkailla, miten rannan taloissa herättiin hiljalleen jouluun. Tuulen tuivertaessa tukkaa ja pakkasen punertaessa poskia oli mukava ajatella omia rauhoittavia ajatuksia ennen joulun hösötystä ja sukulaisvierailuja koiran jolkotelessa vapaana laajalla järvenselällä. Sitä rauhoittumis- ja mietiskelyaspektia olen kettanut viljellä ja vaalia jouluissani myöhemminkin. Tänäkin vuonna tulee varmaan käveltyä pitkiä matkoja metsämaisemassa ja sen lisäksi suunnitelin, jos vaan saan vanhemmilta auton lainaksi, meneväni kirkkoon jouluyön messua kuuntelemaan.
Sen lisäksi saan toteuttaa tänä jouluna tavallista enemmän itseäni joulunvietossamme. Nimittäin äiti lupasi, että saan suunnitelella ja toteuttaa jouluaaton aterian vanhempieni ollessa kaupungissa aattona asioilla. Luvassa on siis ehkäpä muitten kauhuksi keskiaikavaikutteinen jouluateria. Meillähän on aina perinteisesti ollut joulupäivä se suurempi pyhä, jolloin vanhemmat sisaruksenikin saapuvat kotiin ja lapsesta saakka suurin osa lahjoistakin on jaettu vasta silloin. Äiti siis toteuttaa "joulupäivälliset" perinteisen kaavan mukaan tälläkin kertaa ja vaikuttaa jopa siltä, että kaikki sisarukset olisivat pääsemässä paikalle.
Aherruksen päättymisen ja joulun tulon lisäksi on minulla muutakin syytä juhlaan. Sain nimittäin tietää juuri ennen lomalle lähtöäni pääseeni laitoksen 2 viikon mittaiselle ekskursiolle Villa Lanteen Roomaan toukokuussa. Ihanaa päästä käymään toisen kerran tuolla unelmien ikuisessa kaupungissa ja tutustua edellistä kertaa toivottavasti syvällisemmin sen antiikin aikaisiin jäänteisiin. Itse koen Roomassa mielenkiintoisimpana piirteenä sen, miten uusi ja vanha sulautuvat siellä monessa kohdin tietyllä tavalla saumattomasti yhteen. Terminin alakerran McDonaldsin halkaisee säilynyt kappale Serviuksen kaupungin muuria ja antiikin raunioita voi putjahtaa esille aivan mistä tahansa tai liitettynä milloin minkäkinlaiseen keskiajan tai renessanssin aikaiseen rakennelmaan. Nyt pitäisi vain sitten ruveta pähkäilemään sitä, mistä saan rahoituksen suurelta osin omakustanteiselle ekskursiolle. Mutta siitä ehtii murehtimaan sitten joulunpyhien ja lyhyen lomailun jälkeenkin.
Laskeudun siis hitaamman nettiyhteyden myötä eräänlaiselle joulutauolle ja toivottelen oheisten viime vuonna vähälumisina lomapäivinä otettujen maisemakuvien myötä lukijoilleni hyvää ja rauhaisaa sekä ennenkaikkea riemullista joulunaikaa!
Minulle on lapsesta saakka ollut rauhoituminen ja itsekseen henkisten asioitten pohdiskelu ollut tärkeä osa joulua siihen liittyvän siivous- ja kokkausintoilun lisäksi. Lapsena minulla oli tapana lähteä hyvin aikaisin jouluaattoaamuna pitkälle lenkille koiran kanssa Päijänteen jäälle ja tarkkailla, miten rannan taloissa herättiin hiljalleen jouluun. Tuulen tuivertaessa tukkaa ja pakkasen punertaessa poskia oli mukava ajatella omia rauhoittavia ajatuksia ennen joulun hösötystä ja sukulaisvierailuja koiran jolkotelessa vapaana laajalla järvenselällä. Sitä rauhoittumis- ja mietiskelyaspektia olen kettanut viljellä ja vaalia jouluissani myöhemminkin. Tänäkin vuonna tulee varmaan käveltyä pitkiä matkoja metsämaisemassa ja sen lisäksi suunnitelin, jos vaan saan vanhemmilta auton lainaksi, meneväni kirkkoon jouluyön messua kuuntelemaan.
Sen lisäksi saan toteuttaa tänä jouluna tavallista enemmän itseäni joulunvietossamme. Nimittäin äiti lupasi, että saan suunnitelella ja toteuttaa jouluaaton aterian vanhempieni ollessa kaupungissa aattona asioilla. Luvassa on siis ehkäpä muitten kauhuksi keskiaikavaikutteinen jouluateria. Meillähän on aina perinteisesti ollut joulupäivä se suurempi pyhä, jolloin vanhemmat sisaruksenikin saapuvat kotiin ja lapsesta saakka suurin osa lahjoistakin on jaettu vasta silloin. Äiti siis toteuttaa "joulupäivälliset" perinteisen kaavan mukaan tälläkin kertaa ja vaikuttaa jopa siltä, että kaikki sisarukset olisivat pääsemässä paikalle.
Aherruksen päättymisen ja joulun tulon lisäksi on minulla muutakin syytä juhlaan. Sain nimittäin tietää juuri ennen lomalle lähtöäni pääseeni laitoksen 2 viikon mittaiselle ekskursiolle Villa Lanteen Roomaan toukokuussa. Ihanaa päästä käymään toisen kerran tuolla unelmien ikuisessa kaupungissa ja tutustua edellistä kertaa toivottavasti syvällisemmin sen antiikin aikaisiin jäänteisiin. Itse koen Roomassa mielenkiintoisimpana piirteenä sen, miten uusi ja vanha sulautuvat siellä monessa kohdin tietyllä tavalla saumattomasti yhteen. Terminin alakerran McDonaldsin halkaisee säilynyt kappale Serviuksen kaupungin muuria ja antiikin raunioita voi putjahtaa esille aivan mistä tahansa tai liitettynä milloin minkäkinlaiseen keskiajan tai renessanssin aikaiseen rakennelmaan. Nyt pitäisi vain sitten ruveta pähkäilemään sitä, mistä saan rahoituksen suurelta osin omakustanteiselle ekskursiolle. Mutta siitä ehtii murehtimaan sitten joulunpyhien ja lyhyen lomailun jälkeenkin.
Laskeudun siis hitaamman nettiyhteyden myötä eräänlaiselle joulutauolle ja toivottelen oheisten viime vuonna vähälumisina lomapäivinä otettujen maisemakuvien myötä lukijoilleni hyvää ja rauhaisaa sekä ennenkaikkea riemullista joulunaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti