Maanantaina aukesi joulukalenterin ensimmäinen luukku ja se tuntui ihmeen rauhoittavalta, vaikka hommaa piisaakin vielä paljon ennen joulua. Ehkäpä rauhoittumiseni johtuukin sitä edeltäneestä rentoitumisviikonlopusta kerrankin mitenkään opiskeluasioihin liittymätöntä kirjallisuutta lämpimään ja pehmeään vilttiin kietoutuneena lukien. Sain kerrankin luettua joskus lapsena lahjaksi saamani Sofian maailman loppuun asti. Kyseistä opusta muistan aloittaneeni joskus ala-asteella lukuisia kertoja, mutta jumittuneeni aina jonnekin keskiajan ja renessanssin välimaille. Kirja osoittautui yllättävän ajatuksia herrättäväksi vielä tälläkin iällä ja kertaus filosofian historian perusteista on aina paikallaan. Sofiasta toivuttani aloitinkin sitten Pentti Saarikosken tajunnanvirtaista teosta Kirje vaimolleni. Otin kirjan jotenkin todella raadollisena kuvauksena alkoholisoituneen neron elämästä, mutta samalla myös nautin teoksen tarjoamasta ajankuvasta vuoden 1968 Dublinista.
Kirjoja pitäisi lukea ehdottomasti enemmän myös vapaa-ajalla, kun viime vuosina olen yliopisto-opintojen takia kärsinyt ehkä hiukan jonkinsortin lukuähkystä. Vietettyään päivät kirjastolla tieteellistä tekstiä lueskellen ei sitä ehkä sitten enää illalla jaksa tarttua mihinkään kovin kehittävään tai lukijaltaan paljon vaativaan romaaniin. Pitäisikin käydä useammin kirjastossa ja tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti myös hiukan vieraammiltakin tuntuviin opuksiin. Yritän nyt ehkä entistä aktiivisemmin elvyttää vanhaa hyvää tapaa, jota olen viime vuodet hivenen laiminlyönyt. Onko jollakulla mielenkiintoisia kirjasuosituksia?
Käsityörintamakin etenee hitaasti, mutta varmasti. Mundisompeluksista vuosijuhlapuku on yksityiskohtia vaille valmis ja sen ompeleminen luonnistui yllättävänkin siististi. Mundisompeluksissa ei ole vereltäkään säästytty: Astuin noin viikko sitten lattialle jääneen purkupiikin päälle ja tuloksena suihkunnut veta sai suorastaan luututa asuntoni lattialta. Onneksi haava kuitenkin parani yllättävän nopeasti. Koitan laittaa tännekin kuvia uudesta iltaouvusta jossain vaiheessa, joskin katsotaan, meneekö se vasta ensivuoteen. Keskiaikaprojekteista kirjotusta pussukasta puuttuu enää noin neljäsosa, joten voin hyvinkin saada sen valmiiksi Sydäriin, kun taas uudelle pitemmälle hupulle ei ole tapahtunut viikkoihin muuta kuin että jäljensin kirjottavat kuviot kertakäyttölakanalle ja olen päättänyt kirjonnan värit. Muta huppu sinäänsä on yhtä saumaa vaille käyttökelpoinen.
Kirjallisuuden, käsitöitten ja koulustressin lisäksi aikaa on mennyt Suunnitelmia punoessa ja iltaisin kynttilänhämyssä fiilistellessä. Suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta kertonen sitten myöhemmin, mutta kynttilänvalosta sen verran, että muutama päivä sitten oli sydän miltei hypätä kurkkuun, kun kissa yhtäkkiä päätti ottaa jättimäisen loikan ikkunaaudalta sohvalle palavan pöytäkynttilän yli valkoiset mahakarvat miltei liekkiä viistäen. Hullu otus, niin kuin ei kaksi kertaa jäihin tippuminen olisi ollut tarpeeksi...
Kirjoja pitäisi lukea ehdottomasti enemmän myös vapaa-ajalla, kun viime vuosina olen yliopisto-opintojen takia kärsinyt ehkä hiukan jonkinsortin lukuähkystä. Vietettyään päivät kirjastolla tieteellistä tekstiä lueskellen ei sitä ehkä sitten enää illalla jaksa tarttua mihinkään kovin kehittävään tai lukijaltaan paljon vaativaan romaaniin. Pitäisikin käydä useammin kirjastossa ja tarttua rohkeasti ja ennakkoluulottomasti myös hiukan vieraammiltakin tuntuviin opuksiin. Yritän nyt ehkä entistä aktiivisemmin elvyttää vanhaa hyvää tapaa, jota olen viime vuodet hivenen laiminlyönyt. Onko jollakulla mielenkiintoisia kirjasuosituksia?
Käsityörintamakin etenee hitaasti, mutta varmasti. Mundisompeluksista vuosijuhlapuku on yksityiskohtia vaille valmis ja sen ompeleminen luonnistui yllättävänkin siististi. Mundisompeluksissa ei ole vereltäkään säästytty: Astuin noin viikko sitten lattialle jääneen purkupiikin päälle ja tuloksena suihkunnut veta sai suorastaan luututa asuntoni lattialta. Onneksi haava kuitenkin parani yllättävän nopeasti. Koitan laittaa tännekin kuvia uudesta iltaouvusta jossain vaiheessa, joskin katsotaan, meneekö se vasta ensivuoteen. Keskiaikaprojekteista kirjotusta pussukasta puuttuu enää noin neljäsosa, joten voin hyvinkin saada sen valmiiksi Sydäriin, kun taas uudelle pitemmälle hupulle ei ole tapahtunut viikkoihin muuta kuin että jäljensin kirjottavat kuviot kertakäyttölakanalle ja olen päättänyt kirjonnan värit. Muta huppu sinäänsä on yhtä saumaa vaille käyttökelpoinen.
Kirjallisuuden, käsitöitten ja koulustressin lisäksi aikaa on mennyt Suunnitelmia punoessa ja iltaisin kynttilänhämyssä fiilistellessä. Suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta kertonen sitten myöhemmin, mutta kynttilänvalosta sen verran, että muutama päivä sitten oli sydän miltei hypätä kurkkuun, kun kissa yhtäkkiä päätti ottaa jättimäisen loikan ikkunaaudalta sohvalle palavan pöytäkynttilän yli valkoiset mahakarvat miltei liekkiä viistäen. Hullu otus, niin kuin ei kaksi kertaa jäihin tippuminen olisi ollut tarpeeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti