Murheille stop

Lokakuu on alkanut hyvin sateisissa ja alkakuloisissa tunnelmissa. Jotenkin tuntuu, että elän semmoista suurta kehityksen ja käännekohtien aikaa ja muutoshan ei ikinä tapahdu helposti, vaan lukisiä kertoja päätä seinään hakattuani. Olen vain tajunnut paljon itsestäni ja sen, että tärkeintä on toimia niin, että tulee itse toimeen oman itsensä ja tekojensa kanssa, että on uskollinen itselleen ja niille arvoille, joiota haluaisi elämässän noudattaa vertailematta itseään liikaa muihin ja heidän arvoihinsa. Uskon, että jokainen alakuloisuuden ja epätoivoisuuden kausi kehittää ihmistä: Olisihan luonnotonta, jos pystyisi vuosikausia vain suorittamaan pysähtymättä välillä miettimään, kuka oikeastaan on ja minnepäin haluaisi lähteä, onko menossa oikeaan suuntaan elämässään. Pitäisi vain antaa itselleen tässä vahvojen ihmisten yhteiskunnassa myös lupa olla heikko, kun siltä tuntuu.

Mutta iloisempiin asioihin... Sain Utalta keskiviikona lainaksi kopioiden ottamista varten espanjalaisten kuninkaallisten hautojen tekstiililöydöistä kertovan kirjan Vestiduras Ricas - El Monasterio de Las Huelgas y su Epoca 1170-1340, joka ainakin kuviensa puolesta on museojulkaisujen aatelia, sillä vähäisellä espanjan kielen taidollani en tekstistä kovinkaan pajlon ymmärrä. Hämmästyttävän hyvin säilyneet puvut, kirjonnat ja muut asusteet on kuvattu isoin selkein värikuvin ja miltei jokaisesta esineestä on vieressä myös detaljikuva, josta esimerkisi kirjontojen pistot pystyy helposti laskemaan. Espanjalainen muoti tuntuu olvan värikkyydessään ja maurivaikutteissaan ihan omaa luokkaansa. Haaveilen tekeväni joskus kirjan perusteella ihanan kirjoneuleella toteutetun tyynyn ja kirjassa oli myös eräs ihanan värikäs 1340-luvun ristipistomalli, joka on ällistyttävän moderni ja tuo vähän mieleen 70-luvun folklore-henkisen muodin. Harmi vain, ettei kopiokone pysty värikylläisyyttä tallentamaan. Viikonloppuna onkin sitten Unikankareen puvuntekoviikonlopun vuoro ja aika ainejärjestömme vuosittaisen syyskokouksen.