10 päivän leirillä pääsee jo aika hyvin sisälle keskiaiseen tunnelmaan ja mundaanielämään palaaminen tuntuu tällä hetkellä kovin vieraalta ja hassulta. Pitkiä helmoja ja 1300-luvun alusvaatteita rupesi pitämään jo itsestään selvyyksinä ja aamulla mundisrintsikokoita ja lyhyempää mekkoa päälle kiskoessani tuntui konkreettisesti päättyvän uudelleenelävöitetty keskiaika ja sai hetkisen aikaa totutella olemaan Gythan sijaan se tavallinen Eveliina. Täytyy kyllä myöntää, että puhtaita vaatteita ja omaa pehmeää sänkyä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla.
Kavalahti ei pettänyt tälläkään kertaa: Säät suosivat, ruoka oli maittavaa, ihmiset ihania ja tänä vuonna alueelle muodostui jo varsinainen kylä keskiaikateltoista. Negatiivistakin leiriin mahtui, sillä jouduin nimittäin käymään Tammisaaren sairaalassa kyynpureman takia. Onneksi jalka kuitenkin parani nopeasti kiitos oikeitten lääkkeitten. Tapahtuma on kehittynyt ja kasvanut ensimmäisistä vuosista hurjasti: Ekalla kerralla meitä oli viikolla tiivis n. 30 hengen porukka ja viikonloppunakin runsaasti vapaata majoitustilaa, kun taas nyt viikonloppuna määrä nousi pitkälti yli sadan ja pitosali ja majoitustilat olivat tupaten täynnä. Ekana vuonna keskiaikatelttoja oli paikalla ehkä kolme, ja nyt enemmän kuin jaksoin laskea. Myös lasten ja ulkomaalaisten määrä on noussut hurjasti, mikä on aina mukavaa. Kavalahti kuuluu kesään ja tuntuu näin monen vuoden jälkeen ikäänkuin toiselta kesämökiltä.
Ensi vuodelle täytyy kyllä tehdä parannuksia omaan leirivarustukseeni. Nyt tein sen virheen, että otin mukaan vain yhden aluspuvun, joka kerkisi viikon aikana koota mukaansa melkoisen määrän hikeä ja likaa. Villamekkoni osoittautui liian kuumaksi helteessä, joyen täytyi yrittää sinnitellä pelkästään yhdellä pellavamekolla. Seuraavaksi vuodeksi täytyisi valmistaa siis useampi uusi pellavainen alusmekko ja hellesäähän sopiva päällysmekko. Huntu- ja turbaaniviritelmiä olisi myös hyvä olla useampi kappale likaantumisen ja hikeentymisen varalta. Pesuaineen mukaanraahaminen olisi myös oikeasti ihan fiksua, kun sen sijaan vanhan villaviittani olisin voinut suosiolla jättää kotiin tilaa vievänä ja tarpeettomana. Nyt on sitten vain edessä tavaroitten purkaminen ja sen keksiminen mitä kaikkea on tullutkaan jättäneeksi Kavalahteen. Tenttiinluvunkin viimeiset ponnistukset kolkuttavat uhkaavasti ovella.
1 kommentti:
Näinpä.. itsekin raahasin mukaan viitan, paksun makuupussin ja villavaatteita. Sitä kun ei oikeasti tiedä jos olisi ollut yhtä kylmä kuin viime vuonna (jolloin keittiössäkään ei ollut lämmin).
Lähetä kommentti