Rentouttavaa viikonloppua

Ihanaa, kun on ensimmäista kertaa varmaan kuukauteen täysin ohjelmaton kotosalla vietettävä viikonloppu, jolloin voi vaan rentoutua raskaan viikkoon päätteeksi ja tehdä mitä haluttaa fiiliksen mukaan. Tämä kesä on tuntunut niin erilaiselta kuin kesät yleensä. Ei ollenkaan ... kesältä. Kolmas yliopistolla vietetty opiskelukesä on tuntunut tavallistakin stressaavammalta. Tavallisten kesätenttien ohella olen valmistautunut ahkerasti lopputenttiin, mikä eroaa tavallisesta tenttiinlukemisesta aika tavalla. Latinan kääntäminen on sinäänsä ihan kivaa ja palkitsevaa, mutta parin viime viikon aikana Cicero ja hänen monimutkaiset retoriikan tyylikeinonsa ovat alkaneet tuntua yhä enemmän puulta. Vielä olisi kymmenisen sivua jäljellä, jotka yritän vielä kunnianhimoisesti selvittää ennen Nuijasotaan lähtöä. Parempi niin, että saa sitten rauhassa rentoutua sotaviikon.

Mietin monesti, miten saisin vähennettyä stressialttiuttani. Nykyisyyden lisäksi kun tuppaan murehtimaan niin menneisyyttäni kuin tulevaisuuttani ja haalimaan hommaa aina romahtamiskynnykselle asti. Mietin, miten tulen joskus selviämään työelämässä, kun stressi aiheuttaa minulle jo nyt josjonkunlaisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Pitäisi kai oppia rentoutumaan ja elämään hetkessä, eikä ottaa aina kaikkia asioita niin kamalan vakavasti. Asiaa auttaisi paljon jo sekin, jos olisi kesäisin mahdollisuus olla opiskelematta, jos joskus kävisi niin hyvä tuuri, että saisin jostain jotain kesätyötä. Keväällä tuutorikoulutuksessa opintopsykologi kertoi, että juuri kunnolisen loman puute on opiskelijoiden suurimpia ongelmia ja vaikeuttaa jopa opintojen etenemiseen. Tekisi vain hyvää saada joskus aivot pois tältä kylmän akateemiselta vaihteelta ja keskittyä vallan muihin asioihin. Toisinaan sitä, vain miettii, että mitä hyötyä tästäkin opiskelurämpimisestä on.

Mutta tänä viikonloppuna pyrin rasittamaan päätäni ahdistavilla opiskeluasioilla niin vähän kuin mahdollista. Vietin aurinkoisen kesäpäivän eväsretkellä Ruissalossa, kahlasin meressä ja koin uusia luontoelämyksiä. Rantakäärme miltei hyökkäsi kimppuuni, mutta onneksi naapuriseurueen kiltti setä sai sen hätistettyä pois. Ajoin myös pyörällä miltei jonkun pikkuruisen näätäelämen päälle, mutta onneksi sain jarrutettua viime tingassa. Eläin oli hassu: se muistutti vähän minikokoista leijonaa ja toi mieleeni Titiuun. Se vilisti hurjaa vauhtia rantapusikkoon hiiri suussaan.

Nautin myös merimaisemasta: opin tykkäämään merestä kunnolla vasta viime toukokuun Jurmon-reissun aikana. Tai pikemminkin en ollut sitä ennen keskisuomalaisena juuri joutunut tekemisiin meren kanssa. Jurmossa stressaava kaupunkielämä oli ihan konkreettisestikin jossain kaukana. Tykkään merimaiseman avaruudesta ja siitä ajatuksesta, että samaa aavaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa toisin kuin järvellä, jolta voi epätavallisen korkean veden aikaan tehdä pienen retken peräti naapurijärvelle saakka. Ajattelin aina, etten tykkäisi lainkaan merestä, mutta toiosinpa taisi käydä. Viime viikonlopuna olin jyväskyläisen kaverini kanssa Vepsän-saarella ja silloinkin säät suosivat ja pääsin näkemään Ruisrockin mereltä käsin. Tämän päiväisenkin reissun jälkeen oli ihanan rentounut astetta kesäisempi fiilis.