Hyvänolon tunne

Viime päivinä minulla on ollut ihmeen rento ja varma olo. Sellainen hyvänolon tunne, johon haluaisi käpertyä kuin pehmeään villapeittoon pakoon toisinaan ankaralta tuntuvaa ulkomaailmaa. Pelkään vain, että tämä itse luomani onnen kupla poksahtaa jossain vaiheessa entistä suuremmalla paineella. Haluaisin pistää onnea purkkiin stressaavan ahdistuksen ja kylmien ja loskaisten pimeitten syys- ja talvipäivien varalle. Minun pitäisi kai oikeasti stressata ja murehtia perjantaisen tentin takia, mutta kaiketi alkukesä on mennyt liikaakin niissä merkeissä ja enää en vain jaksa ottaa paineita. Kaikesta päätellen viime viikon leiri siis teki minulle oikein hyvää. Ainakin vatsatanssitreeni avasi kaikki selän jumitukset aivan ihmeellisellä tavalla ja luulen, että yritän taas aloittaa sitä harrastusta ensi syksynä.

Tämä kesä on mennyt hurahtaen ohi kirjastolla kykkiessä. Perjantaina koittaa jo elokuu ja tänään lehdessä oli, että osa kouluista alkaa jo ensi viikolla. Onneksi itselleni on vasta koittamassa se rennompi kesänviettoaika - ainakin hetkeksi. Lämpöaalto vain jatkaa voittokulkuaan ja kietoo kaupungin ihanan kirkkaan kultaiseen auringonvaloon. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että vielä kun huomisen jaksan ahkerasti ahertaa ja ylihuomenna käydä tentissä, voin sen jälkeen vähätvälittää velvollisuuksista ja vain nauttia elämästä. Tentin jälkeen säntään maalle katsomaan muistaako kissa enää lainkaan minua ja haluaisiko vielä tulla ahtaaseen kaupunkiasuntoon maalaisloman jälkeen.

Ehkä elämä voittaa ja henkisesti raskaan kevään jälkeen tarjolla on jotain positiivista minullekin. Joka tapauksessa tunnen kasvaneeni paljon kevään ja kesän aikana ja ehkä en ole enää niin paljon sellainen ihmislapsen raakile kuin joskus. Olen ainakin löytänyt uudestaan itsekunnioitukseni, joka on lymynnyt jossain piiloissaan liian monta vuotta.