maanantai 9. toukokuuta 2011

Gythalasta kajahtaa


Valittamisen lisäksi Gythalaan kuuluu myös positiivisia asioita. Tässä blogissa vain negatiiviset asiat korostuvat. Pitkästä aikaa kuuluu jopa käsitöitä.

Pidämme Alinan kanssa pukukurssia keskiaikamarkkinoiden näyttelijöille. Tai Alina pitää, minä vain yritän toimia toisinaan apuopettajana. Teen uutta alusmekkoa, joka on toiminut kurssilla mallikappaleena muun muassa hihojen istutuksessa.

Mekko on opiskelijan panttiratkaisu. Se on niin tiukka, että korvaa tarvittaessa modernit rintaliivit. Kuitenkin siinä tulee olemaan pitkät napitetut hihat. Tämän mahdollistaa selän nyöritys.

Varsinainen säästö piilee kuitenkin siinä, että se on perverssi valemekko. Lanteille saakka ulottuu kaunis vaaleanvihreä pellava. Leveä helma on kuitenkin halvempaa valkeaa pellavaa.


Mekon yläosa on tuplavahva. Tein vuorin mekkoa hienommasta kankaasta ja ompelin sen mekon päällyspuolelle piilottamisen sijaan. Samasta hienommasta kankaasta tein myös hihat. Hienompi kangas ulottuu niin alas, että voin pitää ylläni helvetinikkunamekkoa pelkäämättä, että valkea kangas vilahtaa ja mekkoni salaisuus paljastuu.



Haaveilen mekon olevan valmis Unikankareen Turku 2011 -tanssiesitykseen mennessä. Toivottavasti se olisi edes siinä kunnossa, että sitä voisi pitää puolivalmiina yllään.

Tämän viikon sunnuntaina Unikankareella värjätään ja pääsen hääräämään keittiössä. Parin viikon päästä puolestaan tanssitaan Naamiaistanssiaisia. Siellä pitäisi olla myös alusmekon kanssa yhteensopivan päällysmekon olla valmis.


Käsinompelu addiktoi. Se on loistavaa terapiaa, kun sitä ei ota liian vakavasti. Tällä hetkellä ompelu kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin rästissä olevat koulutyöt.

Ihanaa on varsinkin se, että löysin vuoden päivät piileskelleen ompeluvahan siivotessani. Ehkä ompelu on samalla myös aikalisä.

Ei kommentteja: