tiistai 5. huhtikuuta 2011

Nahanluontiviikot

Minulla on käynnissä nahanluontiviikot. Ne iskevät aina keväisin.

Nahanluontiviikoilla pohditaan itseen liittyviä kysymyksiä, tehdään syvällistä itsereflektiota. Kuka minä olen, mitä minä haluan olla, missä mennään juuri nyt. Nahanluontiviikoilla käännytään sisäänpäin, jätetään muu maailma ulkopuolelle.

Joskus on hyvä olla itsekäs ja antaa itselle aikaa, vaikka deadlinet paukkuisivat päälle. Olen kai ahnehtinut taas vaihteeksi liikaa, sairastunut näennäiseen vahvuuteen. Joskus tulee vain kohta, jossa ei voi jatkaa vain suoraa viivaa eteenpäin, kuten aina ennenkin. Joskus on myös kuunneltava itseään.

Viikonloppuna puhuin ystäväni kanssa siitä, miten minulta tuntuu puuttuvan elämästäni kiinnekohta. Jäin pohtimaan tuota kiinnekohtaa. Liian helposti sitä ajattelee jotain ulkoista.

Todellisen kiinnekohdan pitäisi lähteä sisältäpäin omasta itsestä. Ensin pitäisi hoitaa asiat oman pään sisällä kuntoon, ennen kuin lähtee tavoittelemaan ulkoisia meriittejä. Lopulta sitä on kuitenkin tässä elämässä pohjimmiltaan ihan yksin.

Oman itsensä kanssa toimeen tuleminen on lopulta kaikkein tärkeitä. Toimittajan työssä tarvitsee päästä toisen ihmisen nahkoihin, mutta sitä ennen täytyy oppia tuntemaan omansa, tuntea olevansa kotona omissa nahoisssaan.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hieno teksti tämäkin.

Mulla on kanssa keväisin tuollaiset uudistumispäivät, kun miettii elämäntilannetta ja suuria linjauksia. Jotenkin sitä keväisin vain haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Tehdä listoja kaikesta mahdollisesta.

Yritän täällä tehdä flash-repparin tiedonhankintaa, eikä siitä tule mitään. Nyt olis omassa elämässä niin paljon suurempia ja tärkeämpiäkin asioita! Tekis niin kovin mieli laittaa opettajille vaan s-postia, että sori, nyt on parempaakin tekemistä, kattellaan syssymmällä!