Eilen sain ympäri Suomea suuntautuneen matkailun jälkeen kissan jälleen kotiin. Isä kävi tuomassa sen kilitisti Keski-Suomesta asti ja täältä piti lähteä yhdessä katsomaan kantasoluhoidosta toipuvaa äitiä Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Helsinkiin asti retkueemme ei kuitenkaan päässyt, sillä matkalla isä sai ensimmäisiä vatsataudin oireita ja eristyshuoneeseenhan ei saa mennä mikäli on vähänkään jotain taudin alkua ilmassa. Isä korjasi kuitenkin Turussa ollessaan pyöräni lampun ja soittokellon, joten nyt voi pyöräilyharrastus jatkua pimenevistä illoista huolimatta.
Painomusteen tuoksuinen kissa sylissä tämän neidin valtakunnassa on kerrankin kaikki hyvin. Stressi on pysytellyt pakosalla, onneksi. Uudet harrastukset ja kimppu vanhoja elähdyttävät arkea sopivasti, ettei sitä ihan tylsistymään pääse.
Eilen pidimme Unikankareen perinteisen syyskauden alottajasintron taloudellisista syistä edellisistä vuosista poiketen Kuuvuoren nuoristalolla. Tilaa oli runsaasti enemmän kuin Vanhan raatihuoneen kellarissa, mutta tietystikään tila ei ollut yhtä tunnelmallinen kuin keskiaikainen kellari. Väkeä uuteenkin ei niin keskeisellä paikalla sijaitsevaan tilaan oli kuitenkin löytynyt sopivasti. Tiede- ja taidepiirin esittelypöytä käsitöineen oli upeaa katsottavaa ja tanssiesitykselle oli kerrankin kunnolla tilaa. Niin ja Lady Quenivan tekemät mausteiset omenapiiraat olivat suorastaan suussasulavia.
Introssa juonittiin myös yhteiskyytiä Annanpäiville joulukuussa. Alkaisiko olla taas aika ehtiä sinnekin niin monen taukovuoden jälkeen? Tapahtuma syystalven pimeyden ja ankeuden keskelle tekisi kyllä hyvää...
Unikankare järjestää myös kasvivärjäysviikonlopun parin viikon päästä. Seura panostanee uusiin isoihin kattiloihin, joilla on sitten hyvä tehdä värjäyksiä jatkossakin. Ideoita sopivista värjäyskasveista ja sienistä on lennellyt ilmassa todella reippaasti, joten eiköhän niistä saada varsinainen värikirjo aikaiseksi. Parin viikon päästä sitä saa siis jälleen uusia lankoja hyppysiinsä, vaikka viel ei ole kaikkia vanhojakaan kulutettu loppuun. Syksyn tiede- ja taidepiirin ohjelmassa on myös paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista neulakintaasta luutöihin ja lautanauhasta pronssivaluun. Varsin monipuolinen ohjelma siis, kiitos teknisten käsitöiden päälle paremmin ymmärtävän Fleinin.
Opiskelurintamallakin menee ihan mukavasti. Viime viikolla minulla alkoi 3 nettikurssia, joilla raavin vielä viimeisiä keskeneräisiä sivuaineita kasaan. 3 nettikurssia samanaikaisesti tarkoittaa myös paljon itsenäisiä kirjoitustehtäviä. Ne yhdessä lähestyvän kulttuurihistorian kirjatentin ja kreikan itsenäisen käännöskurssin kanssa aiheuttavat sen, ettei gradulle jää juuri nyt paljonkaan aikaa. Mutta ehkä ihan hyvä niin, ensimmäisen varsinaisen pääluvun valmiiksi saattamisen jälkeen voi olla ihan hyväkin kokoilla hetkinen ajatuksia ennen kuin rupeaa jatkamaan uudestaan. Ihaninta tässä syksyssä on edellisiin verrattuna kuitenkin stressittömyys paljosta hommast huolimatta.
Voi kun sen asentewen onnistuisi säilyttämään eteenpäinkin kuluvan lukuvuoden haasteissa.
Painomusteen tuoksuinen kissa sylissä tämän neidin valtakunnassa on kerrankin kaikki hyvin. Stressi on pysytellyt pakosalla, onneksi. Uudet harrastukset ja kimppu vanhoja elähdyttävät arkea sopivasti, ettei sitä ihan tylsistymään pääse.
Eilen pidimme Unikankareen perinteisen syyskauden alottajasintron taloudellisista syistä edellisistä vuosista poiketen Kuuvuoren nuoristalolla. Tilaa oli runsaasti enemmän kuin Vanhan raatihuoneen kellarissa, mutta tietystikään tila ei ollut yhtä tunnelmallinen kuin keskiaikainen kellari. Väkeä uuteenkin ei niin keskeisellä paikalla sijaitsevaan tilaan oli kuitenkin löytynyt sopivasti. Tiede- ja taidepiirin esittelypöytä käsitöineen oli upeaa katsottavaa ja tanssiesitykselle oli kerrankin kunnolla tilaa. Niin ja Lady Quenivan tekemät mausteiset omenapiiraat olivat suorastaan suussasulavia.
Introssa juonittiin myös yhteiskyytiä Annanpäiville joulukuussa. Alkaisiko olla taas aika ehtiä sinnekin niin monen taukovuoden jälkeen? Tapahtuma syystalven pimeyden ja ankeuden keskelle tekisi kyllä hyvää...
Unikankare järjestää myös kasvivärjäysviikonlopun parin viikon päästä. Seura panostanee uusiin isoihin kattiloihin, joilla on sitten hyvä tehdä värjäyksiä jatkossakin. Ideoita sopivista värjäyskasveista ja sienistä on lennellyt ilmassa todella reippaasti, joten eiköhän niistä saada varsinainen värikirjo aikaiseksi. Parin viikon päästä sitä saa siis jälleen uusia lankoja hyppysiinsä, vaikka viel ei ole kaikkia vanhojakaan kulutettu loppuun. Syksyn tiede- ja taidepiirin ohjelmassa on myös paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista neulakintaasta luutöihin ja lautanauhasta pronssivaluun. Varsin monipuolinen ohjelma siis, kiitos teknisten käsitöiden päälle paremmin ymmärtävän Fleinin.
Opiskelurintamallakin menee ihan mukavasti. Viime viikolla minulla alkoi 3 nettikurssia, joilla raavin vielä viimeisiä keskeneräisiä sivuaineita kasaan. 3 nettikurssia samanaikaisesti tarkoittaa myös paljon itsenäisiä kirjoitustehtäviä. Ne yhdessä lähestyvän kulttuurihistorian kirjatentin ja kreikan itsenäisen käännöskurssin kanssa aiheuttavat sen, ettei gradulle jää juuri nyt paljonkaan aikaa. Mutta ehkä ihan hyvä niin, ensimmäisen varsinaisen pääluvun valmiiksi saattamisen jälkeen voi olla ihan hyväkin kokoilla hetkinen ajatuksia ennen kuin rupeaa jatkamaan uudestaan. Ihaninta tässä syksyssä on edellisiin verrattuna kuitenkin stressittömyys paljosta hommast huolimatta.
Voi kun sen asentewen onnistuisi säilyttämään eteenpäinkin kuluvan lukuvuoden haasteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti