Tällä neidillä on nyt pasmojen sijaan loimet pahemman kerran sekaisin. Oikeanlaisen loimen luonti onkin mielestäni monesti lautanauhan kutomisen vaikein ja tarkin työvaihe. Jos siinä menee jokin pieleen, niin sitten on kaikki pielessä. Oikean värisiä lankoja tulee olla juuri oikea määrä ja ne pitää sitten saada pujotelluksi juuri oikeisiin reikiin.
Tällä kertaa loimen luonnissa meni kertakaikkiaan kaikki mahdollinen pieleen. Olin laskenut lankojen lukumäärän väärin ja lopulta itse loimikin sotkeutui selvittämättämäksi vyyhtikasksi, josta ei meinannut tulla tolkkua sitten millään. Pirkka-lanka rupesi sitten vielä 100% -villana huopumaan mukavasti siihen sotkuiseen loimeen. Tästäkin sotkusta saa kyllä loppujen lopuksi syyttää ihan itseään, mitäs menin ahnehtimaan itselleni loimen, jossa riittää metritolkulla pituutta.
Piti kokeilla eteläafrikkalaisen lautanauhagurun Guntramin nettisivuilta lataamallani ilmaisohjelmalla itsesuunnitelemaani vaikeampaa ryhmittäin käänneltävää mallia, mutta saapa nyt nähdä mitä siitä nyt sitten tulee. Pitänee varmaan tehdä vielä tarkempia selvityksiä siitä, onko se temppuileva loimi ihan tuhoon tuomittu vai saako siitä vielä jotakin aikaiseksi.
Tänään sain myös lopultakin kopioutua loppuun Evalta lainassa olevat renenssanssin Italian keittokirjat. Kopiontikoneeseen päätyivät niin Scappi, Maestro Martino kuin latinankielinen Platinakin. Rahaa kirjojen kopiointiin upposi jonkin verran, mutta toisaalta niitä harvemmin saa käsiinsä. Ja Platina vaikutti myös varsinaisten ruokaohjeittensa lisäksi myös tutkimukselliselta kannalta kiinnostavalta. Sekun sisälsi runsaasti sitaatteja roomalaisista maatalousoppaista, jotka kuuluvat erikoistumisalaani yliopistolla. Yliopistolle puolestaan saapui viime viikolla odotettu kirjauutuus eli ensimmäinen ruotsinkielinen käännös Columellasta Columella-tutkimuksen suuntauksia esittelevien artikkeleiden kera ja sain jopa selailla kyseistä opusta ennen kuin se hävisi kirjastolaitoksen syövereihin. Pienistä asioista sitä voikin tulla onnelliseksi...
Tällä kertaa loimen luonnissa meni kertakaikkiaan kaikki mahdollinen pieleen. Olin laskenut lankojen lukumäärän väärin ja lopulta itse loimikin sotkeutui selvittämättämäksi vyyhtikasksi, josta ei meinannut tulla tolkkua sitten millään. Pirkka-lanka rupesi sitten vielä 100% -villana huopumaan mukavasti siihen sotkuiseen loimeen. Tästäkin sotkusta saa kyllä loppujen lopuksi syyttää ihan itseään, mitäs menin ahnehtimaan itselleni loimen, jossa riittää metritolkulla pituutta.
Piti kokeilla eteläafrikkalaisen lautanauhagurun Guntramin nettisivuilta lataamallani ilmaisohjelmalla itsesuunnitelemaani vaikeampaa ryhmittäin käänneltävää mallia, mutta saapa nyt nähdä mitä siitä nyt sitten tulee. Pitänee varmaan tehdä vielä tarkempia selvityksiä siitä, onko se temppuileva loimi ihan tuhoon tuomittu vai saako siitä vielä jotakin aikaiseksi.
Tänään sain myös lopultakin kopioutua loppuun Evalta lainassa olevat renenssanssin Italian keittokirjat. Kopiontikoneeseen päätyivät niin Scappi, Maestro Martino kuin latinankielinen Platinakin. Rahaa kirjojen kopiointiin upposi jonkin verran, mutta toisaalta niitä harvemmin saa käsiinsä. Ja Platina vaikutti myös varsinaisten ruokaohjeittensa lisäksi myös tutkimukselliselta kannalta kiinnostavalta. Sekun sisälsi runsaasti sitaatteja roomalaisista maatalousoppaista, jotka kuuluvat erikoistumisalaani yliopistolla. Yliopistolle puolestaan saapui viime viikolla odotettu kirjauutuus eli ensimmäinen ruotsinkielinen käännös Columellasta Columella-tutkimuksen suuntauksia esittelevien artikkeleiden kera ja sain jopa selailla kyseistä opusta ennen kuin se hävisi kirjastolaitoksen syövereihin. Pienistä asioista sitä voikin tulla onnelliseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti