Investituurakuulumisia

Viime viikonloppu oli kokonaisuudessaan yksi niitä havoja viikonloppuja, jolloin ymmärtää, mistä tässä harrastuksessa voi olla parhaimmillaan kysymys. Tunnelmaltaan tapahtuma oli ehdottomasti parhaimpia minun aikanani seurassa järjestetyistä juhlista ja sitä leimasi se ihana yhteisöllisyys, mistä keskiaikaseurassa niin paljon pidän.

Tapahtumajärjestäjät olivat jäälleen tehneet aivan loistavaa työtä. Pidot olivat yksinkertaisesti aivan mahtavat ja lihaisuudessaan ehkä hiukan liiankin täyttävät. Tuore paroniparikin näytti niin ylväiltä uusissa vaatekerroissaan ja Unelmaan uskominen tuntui helpommalta kuin koskaan. Kaiken kruunasi vielä illan todella upea yllätys: Tarujen saaren jäähyväiskeikka! Keikan jälkeen seurasivat puolestaan naisten aktiviteetit: tsupariki , muijasota ja laulu ja tanssi astetta riettaampien kalevalaislaulujen tahdissa. Niin ja sain tapahtumassa kaiken huipuksi vielä aateliskirjankin ja niin hiukan tutumpien kuin vieraampienkin ihmisten onnittelut asian tiimoilta tuntuivat todella hyvältä.

Harmittaa hiukan, ettei tullut kameraa mukaan tapahtumaan, mutta toisaalta ne tunnelmallisimmat hetket näyttävät usein kaikkein latteimmalta filmillä. Tämä päivä onkin sitten mennyt tapahtuman tunnelmista maanpinnalle hitaasti laskeutuessa. Tapahtuman tunnelman vaan haluaisi säilyttää mielessään pitkään pimeisiin syysiltoihin iloa ja voimaa tuomaan. Tapahtuman tunnelmaa onkin pidetty täällä päässä vielä hetkonen yllä mm. kuuntelemalla Tarujen saaren kauniita ja sielukkaita lauluja.

Mutta vielä kerran:
Vivant Eva ja Ulfr!
Vivant Sahra ja Elzebeth, oivat pitokokkimme!