Tämä viikonloppu on ollut pyhitetty kotona loikoilulle ja löhöämiselle, omissa oloissa mietiskelylle käsitöitä tehden. Kävin kyllä kävelyllä nauttimassa ihanasta kenties kesän viimeisestä lämpöaallosta. Hämeenlinnan markkinoille lähtemistäkin harkitsin, mutta päätin sittenkin jäädä mieluummin kotiin. rentoutumaan. Ihan kivaahan tuolla markkinoilla kin olisi varmaan ollut, mutta opiskelijana pitää välillä pyrkiä karsimaan ylimääräisiä menoeriä ja markkinatham ovat tunnetusti houkutuksia täynnä. Ja olisihan se loppujen lopuksi vähän hassua matkata Hämeenlinnaan vain yhden päiväretken takia. Kyllähän noita markkinoita tulee vielä vastaisuudessakin.
Mutta jos ei markkinoille saakka päästy, on ainakin tehty ahkerasti käsitöitä. Ainakin viikonloppujen aikana, kun viikot ovat menneet ehkä vähän turhankin nopeasti keskityttyäni arkipäivisin lähinnä gradunkirjoittamiseen. Neulakinnas on vienyt aikalailla tämän tytön mennessään. Sain valmiiksi ekat neulakinnassukkani, joista tuli aika lyhyttä mallia langan loputtua kesken. (Neulakinnastekniikkaan menee muuten uskomattoman paljon lankaa...) Seuraavan kerran pitänee tehdä sitten hiukan pidemmät lämpösukat kylmempien kelien varalle.
Perjantaina aloitin myös uutta pipoa Pirkka-langasta, joka sopi mielestäni yllättävän hyvin tähän tarkoitukseen. Piposta tulee ihanan hempeän keltainen ja lanka on Nuijasodan värjäyssession satoa, maitohorsmalla värjättyä.
Investituuramekko sekin on viittä vaille valmis. Puuttuu enää hihojen päärmäykset. Laskin muuten, että niitten vielä ompelemattomien päärmäysten kanssa tuossa mekossa on käsinompelua 35 m 82 cm. Sievoinen määrä siis, paljon enemmän kuin olisin uskonut.
Huomasin tänään muuten myös, että säilöntälaatikko, johon olen tallettsnut armaan paronikuntamme lehteä Aarniwalceaa siitä asti kun se on osoitteeseeni tullut, alkaa olla ääriään myöten täynnä ja lehdet tursuilevat itse asiassa jo pahasti yli reunojen. Päädyin lukemaan lehtiä jo muutaman vuoden takaa jonkinlaisen nostalgian vallassa. tTntuu, että aika on vierähtänyt nopeasti, ehkä jopa aivan liian nopeasti. Mietin, olisinko silloin aikoinaan 16-vuotiaana aloittelevana keskiaikaharrastajana uskonut olevani mukana vielä näin monen vuoden jälkeenkin ja tällaisessa paikassa toisella puolella Suomea, päässeni näkemään ja kokemaan niin monenlaista mukavaa seuran toiminnan parissa. Toivottavasti edessä on vielä ainakin yhtä monta mukavaa vuotta elävöittämisen parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti