Viime postauksessa esitelty kirjonta edistyi lopulta todella nopeasti. Jo saman viikonlopun aikana kirjonta oli edennyt jo ihan neulatyynyksi asti.
Tällaista mittakaavaltaan vähän pienempää saksalaista oli kivaa tehdä. Niin kivaa, että jatkoin heti erästä toista vuosia kesken ollutta saksalaista projektia. Nyt se saa uuden elämän erään puvun koristeena.
Muitakin saksalaisia kirjontaideoita sinkoilee päässä. Niitä piti miettiä sunnuntaipäivän kunniaksi, vaikka nelijalkainen ystävä yrittikin kovasti sabotoida suunnitteluyrityksiä. Ipatilli taitaa olla varsinainen saksalaisen kirjonnan ystävä. Ainakin kirjontatuotteisiin ja lankavyyhteihin otetaan välillä vähän liian läheistä kontaktia.
Huomenna koittaa Unikankareen oma minitapahtuma Talviyön pidot, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtumaan on tulossa myös paljon uusia unikankarelaisia, mikä on tosi kivaa. Mitä sitä aina samalla porukalla nurkassa nyhjäämään.
13 henkeä on sellainen osallistujamäärä, että pääkokkikin voi olla rennolla meiningillä. Kaupassakaan ei ole kamalaa paniikkia. Elättelen jopa toiveita päästä muun pitäjänväen kanssa päiväsaunaan. 
Ensimmäistä kertaa vuosiin pakkasin mukaan myös vanhan villaviittani. Viitta vie niin paljon tilaa, ettei sitä tule useinkaan raahattua tapahtumaan mukaan. Villaviitassa on ihanan autenttinen savun tuoksu. valitettavasti siihen tosin tarttui joskus keittiössä myös vähemmän miellyttäviä aromeita.
Sähkölämmityksen ja juoksevan veden lisäksi tapahtumapaikalla ei ole myöskään peittoja ja tyynyjä. Niinpä ajattelin nukkua menneitten harrastusvuosien tapaan viittaan kääriytyneenä poski kirjottua tyynyäni vasten pitosalin laverilla. Kylmän varalta pakkasin tosin mukaan myös ylellisyyden, hevoskuvioisen villahuovan.
Kylmän sijasta pelkään hiiriä. Niistä pelotellaan keittiön varoituskylteissä, joten ilmeisesti ne ovat ongelma. Entä jos herään yöllä siihen, että sellainen juoksee naaman yli?
Tänään illalla tuli sellainen ajatus , että ensi vuonna keittiöpuolesta voisi tehdä vielä autenttisemman. Perjantai-iltana voisin valjastaa pitäjän lihasvoiman käyttöön ja teettää tapahtumalle omat voit. Näin tehtiin jossain menneessä pikkutapahtumassa. Vointeosta ylijäänyttä heraahan voi myös käyttää vaikka mihin.
Löysin Tofan joskus kymmenisen vuotta sitten jakaman viikinkivoin ohjeenkin keskiaikakansioistani. Kyllä minäkin osaan pitää joskus tavarani järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti