Järjestäjä rupeaa olemaan pikkuhiljaa jo voiton puolella. Tapahtuman järjestäminen oli nimittäin yllättävän rankkaa. Alkuviikosta olen nukkunut yli 12 tunnin yöunia ja päiväunet päälle. Koulun jälkeen olen vain maannut sohvalla haluamatta liikuttaa evääkään. Väsymyksen takia jäivät tanssitunnitkin väliin.
Pienikin osallistujamäärän kasvu vaikuttaa näemmä paljonkin järjestäjän työtaakkaan. Opetuksena voisi pitää sitä, että hommia kannattaa delegoida reippaammin eteenpäin. Jotenkin olen vain ollut lapsesta saakka huono pyytämään apua. Mikä siinä on niin kamalaa? Oman heikkoutensa ja avuttomuutensa näyttäminen muilleko?
Tapahtuma oli kai kokonaisuudessaan kuitenkin suhteellisen onnistunut. Teema olisi voinut näkyä hivenen enemmän, mutta ihmisillä näytti olevan hauskaa. Itsekin ehdin aina rentoutumaan pienen pätkän ennen kuin täytyi taas viilettää hoitamaan asioita.
Muutenkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on liikaa meneillään. Haluaisin vähän rauhoittaa elämääni kaiken hösellyksen keskellä. Mutta ongelmana on vain se, mistä päästä sen rauhoittamisen aloittaisi. Vapaa-ajan harrastuksista saa parhaimmillaan todella paljon positiivista energiaa, mutta nekin voivat alkaa maistua liikaa työltä. Onneksi ensi viikolla on loma, joka kulunee tosin pitkälti gradun parissa.
Kahden opiskelupaikan loukussa ei ole mikään ihme, että välillä hommat kasaantuvat päälle. Toivoisin voivani mahdollisimman pian saattaa loppuuun graduprojektin ja päästä kesittymään täysillä uuteen uraan. Maisterintutkinto on ärsyttävän lähellä, mutta silti vielä niin kaukana.
Paljon riippuu gradunohjaajien palautteesta. Nyt ei voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin odotella sitä palautetta. Ensi viikon jälkeen toivon tietäväni hiukan enemmän siitä, milloin pääsen palauttamaan uunituoreen gradun tiedekunnan kansliaan. Ajatukset haahuilevat tuontuostakin valmistujaisten suunnitelussa. Siitä on tullut eräänlainen rentoutumistapa.
Toivon, että maltan maisteroitumisen jälkeen rentoutua kunnolla. Ottaa gradupanikoinnilta vapautuneen ajan itselleni, oma hyvinvointini parantamiseen. Keskittyä elämään tässä ja nyt, ilman ahdistavia aikataluja ja tavoiteita.
Pienikin osallistujamäärän kasvu vaikuttaa näemmä paljonkin järjestäjän työtaakkaan. Opetuksena voisi pitää sitä, että hommia kannattaa delegoida reippaammin eteenpäin. Jotenkin olen vain ollut lapsesta saakka huono pyytämään apua. Mikä siinä on niin kamalaa? Oman heikkoutensa ja avuttomuutensa näyttäminen muilleko?
Tapahtuma oli kai kokonaisuudessaan kuitenkin suhteellisen onnistunut. Teema olisi voinut näkyä hivenen enemmän, mutta ihmisillä näytti olevan hauskaa. Itsekin ehdin aina rentoutumaan pienen pätkän ennen kuin täytyi taas viilettää hoitamaan asioita.
Muutenkin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on liikaa meneillään. Haluaisin vähän rauhoittaa elämääni kaiken hösellyksen keskellä. Mutta ongelmana on vain se, mistä päästä sen rauhoittamisen aloittaisi. Vapaa-ajan harrastuksista saa parhaimmillaan todella paljon positiivista energiaa, mutta nekin voivat alkaa maistua liikaa työltä. Onneksi ensi viikolla on loma, joka kulunee tosin pitkälti gradun parissa.
Kahden opiskelupaikan loukussa ei ole mikään ihme, että välillä hommat kasaantuvat päälle. Toivoisin voivani mahdollisimman pian saattaa loppuuun graduprojektin ja päästä kesittymään täysillä uuteen uraan. Maisterintutkinto on ärsyttävän lähellä, mutta silti vielä niin kaukana.
Paljon riippuu gradunohjaajien palautteesta. Nyt ei voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin odotella sitä palautetta. Ensi viikon jälkeen toivon tietäväni hiukan enemmän siitä, milloin pääsen palauttamaan uunituoreen gradun tiedekunnan kansliaan. Ajatukset haahuilevat tuontuostakin valmistujaisten suunnitelussa. Siitä on tullut eräänlainen rentoutumistapa.
Toisaalta maisteroitumisen odottelu on suorastaan huvittavaa: Eihän elämäni muutu lainkaan siitä, että saan yhden paperinpalan kouraani. Samalla lailla kulutan opinahjon penkkejä maisterinakin. Pikemminkin opintososiaaliset etuni huonontuvat, koska maisteri ei saa VR:n opiskelija-alennuksia. Silti maisteroituminen on minulle tärkeää. Se on osoitus siitä, että yksi prosessi on saatu kunnialla loppuun. Palkinto vuosien työstä, innostumisesta ja ajoittaisesta turhautumisesta.
Toivon, että maltan maisteroitumisen jälkeen rentoutua kunnolla. Ottaa gradupanikoinnilta vapautuneen ajan itselleni, oma hyvinvointini parantamiseen. Keskittyä elämään tässä ja nyt, ilman ahdistavia aikataluja ja tavoiteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti