Huomenna koittaa suuri päivä. Silloin starttaa luotsaamani keskiaikatapahtuma Sydäntalvenjuhla.
Aika monta aisiaa on täytynyt hoitaa ennen sitä ja aika monta asiaa on vielä hoitamatta. Keittiön nurkkaan on pesiytynyt jo lajiteltu ja listattu joukko tapahtumatarvikkeita. Kaupungille luovutettavat selvityslomakkeet on myös jo aika pitkälti täytetty. Vielä pitäisi käydä kaupungilla hommaamassa viime hetken tarvikkeita ja aloittaa pakkaaminen.
Sitten alkaa panikointi siitä, meneekö kaikki varmasti niin kuin on suunnitelmissa. Panikointi kuuluu ainakin omalta osaltani aina järkkärihommiin. Sitä huomaa huolehtivansa ihan kaikesta, Alkaa miettiä erilaisia kauhuskenaaroita sellaisistakin asioista, jotka eivät todennäköisesti voi mennä pieleen. Lohdutuksena tosin on se, että todennäköisesti osallistujat eivät huomaa, vaikka jotain pientä menisikin pieleen.
Keskiaikaseurassa on onneksi hyvä ilmapiiri tapahtumien järjestelyissä. Suuri osa osallistujista on osallistunut itsekin joskus jonkun tapahtuman järjestämiseen ja tietää, millaista on kantaa järjestäjän taakkaa harteillaan.
Meillä kaikki perustuu pelkästään vapaaehtoistyöhön, ja osallistujat osaavat arvostaa sitä. Hommia seuran ja tapahtuman eteen jaksaa tehdä, kun ihmiset tulevat kiittelemään järjestelyistä sunnuntaiaamuna. Yksi hienoimpia asioita seurassa onkin se, miten huomaavaisia ihmiset ovat toisiaan ja toisten tekemää työtä kohtaan.
Silti on sellainen olo, ettei ole pystynyt keskittymään tapahtumajärjestelyihin niin hyvin kuin olisi halunnut. Vaikka tapahtumien järjesteleminen on ylipäätänsä tosi mukavaa, päävastuu yhdistettynä gradun viimeistelyyn ja opiskelupaikan vaihdokseen on ollut välillä haastava yhtälö. Aikaa on ollut vaikea jakaa. Meneillään on yhtä aikaa monta suurta projektia.
Odotan innolla tapahtuman jälkeistä aikaa. Silloin voisi ihan vain istua alas tekemään käsitöitä vailla huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä.
Tänä vuonna on tarjolla enemmän haasteita kuin edellisvuonna. Viime vuonna vedimme tapahtuman perinteisen kaavan mukaan, noudattaen tarkasti edeltäjäni ohjeita ja neuvoja. Tänä vuonna lähdimme rohkeasti uudistamaan yhtä Suomen vanhimmista keskiaikatapahtumista.
Ohjelmaa on rutkasti enemmän ja tapahtumalla on tietty teema. Uudistustyö näkyy kenties siinä, että tänä vuonna tapahtuma tuli täyteen ennätysajoissa.
Tapahtuma on kuitenkin niin paljon isompi ja monipuolisempi, että järjestäjän on vaikea pitää kaikkia lankoja käsissään, vaikka kokemusta edellisvuodelta onkin.
Aika monta aisiaa on täytynyt hoitaa ennen sitä ja aika monta asiaa on vielä hoitamatta. Keittiön nurkkaan on pesiytynyt jo lajiteltu ja listattu joukko tapahtumatarvikkeita. Kaupungille luovutettavat selvityslomakkeet on myös jo aika pitkälti täytetty. Vielä pitäisi käydä kaupungilla hommaamassa viime hetken tarvikkeita ja aloittaa pakkaaminen.
Sitten alkaa panikointi siitä, meneekö kaikki varmasti niin kuin on suunnitelmissa. Panikointi kuuluu ainakin omalta osaltani aina järkkärihommiin. Sitä huomaa huolehtivansa ihan kaikesta, Alkaa miettiä erilaisia kauhuskenaaroita sellaisistakin asioista, jotka eivät todennäköisesti voi mennä pieleen. Lohdutuksena tosin on se, että todennäköisesti osallistujat eivät huomaa, vaikka jotain pientä menisikin pieleen.
Keskiaikaseurassa on onneksi hyvä ilmapiiri tapahtumien järjestelyissä. Suuri osa osallistujista on osallistunut itsekin joskus jonkun tapahtuman järjestämiseen ja tietää, millaista on kantaa järjestäjän taakkaa harteillaan.
Meillä kaikki perustuu pelkästään vapaaehtoistyöhön, ja osallistujat osaavat arvostaa sitä. Hommia seuran ja tapahtuman eteen jaksaa tehdä, kun ihmiset tulevat kiittelemään järjestelyistä sunnuntaiaamuna. Yksi hienoimpia asioita seurassa onkin se, miten huomaavaisia ihmiset ovat toisiaan ja toisten tekemää työtä kohtaan.
Silti on sellainen olo, ettei ole pystynyt keskittymään tapahtumajärjestelyihin niin hyvin kuin olisi halunnut. Vaikka tapahtumien järjesteleminen on ylipäätänsä tosi mukavaa, päävastuu yhdistettynä gradun viimeistelyyn ja opiskelupaikan vaihdokseen on ollut välillä haastava yhtälö. Aikaa on ollut vaikea jakaa. Meneillään on yhtä aikaa monta suurta projektia.
Odotan innolla tapahtuman jälkeistä aikaa. Silloin voisi ihan vain istua alas tekemään käsitöitä vailla huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä.
Tänä vuonna on tarjolla enemmän haasteita kuin edellisvuonna. Viime vuonna vedimme tapahtuman perinteisen kaavan mukaan, noudattaen tarkasti edeltäjäni ohjeita ja neuvoja. Tänä vuonna lähdimme rohkeasti uudistamaan yhtä Suomen vanhimmista keskiaikatapahtumista.
Ohjelmaa on rutkasti enemmän ja tapahtumalla on tietty teema. Uudistustyö näkyy kenties siinä, että tänä vuonna tapahtuma tuli täyteen ennätysajoissa.
Tapahtuma on kuitenkin niin paljon isompi ja monipuolisempi, että järjestäjän on vaikea pitää kaikkia lankoja käsissään, vaikka kokemusta edellisvuodelta onkin.
2 kommenttia:
Se menee oikein hyvin! Paikka ja konsepti ovat tuttuja. Hauskaa kuulla, että jotain uuttakin on suunnitteilla!
Huomiseen,
Hieno tapahtuma oli! Ja hieno tapahtumapaikka, olin nyt ensimmäistä kertaa Sydärissä ja etenkin pitosali oli suurin missä olin koskaan ollut. Tästä seurasi ettei ollut niin ahdasta ja kuumaa kuin yleensä pitojen aikana tulee.
Lähetä kommentti