maanantai 11. heinäkuuta 2011

Gythan keittiössä

Arvatkaa kuka sai viimein päätöksen kesäkuun toimeentulotuesta? Ruokakuvia katsellessa se ei liene kovin vaikeata.

Tein sosiaalipummailun kunniaksi kerrankin kunnon ruokaa, nyt kun rahaa on vähän turhuuksiinkin. Ruuat ovat modernia juhlavampaa arkiruokaa, keskiaikailun jätin tänään vähemmälle. Tosin keskiaikaherkkujen makumaailma vaikuttaa ainakin mausteiden osalta arkiruokaankin.

Gythan keittiössä asuu ruuan lisäksi myös nykytaide. Kulttuurikodin julisteet rivissä.


Tässä on virallisesti maailman parhaimman makaronilaatikon resepti. Kuten arvata saattaa, se ei ole tapani mukaan ihan perinteinen:


Gythan makaronilaatikko

1 pkt tummaa makaronia ( Torino, 400g)

Kastike:

1 pkt kikherneitä

1 ps pinjansiemeniä

5 dl maitoa

3 munaa

turaus sinappia

ripaus muskottipähkinää

ripaus salviaa

1 tl maustepippuria

Päälle:

200g briejuustoa

raastettua Edamia


Keitä makaronit. Vatkaa maito ja munat kevyesti. Lisää joukkoon sinappi Ja mausteet ja sekoita. Lisää kastikkeeseen lopuksi valutetut kikherneet ja pinjansiemenet.


Sekoita makaronit ja kastike oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Asettele päälle pieneksi leikellyt briejuuston palat ja juustoraaste. Paista 200-asteessa noin 30 minuuttia.

Gythan keittössä on aina tilaa yhdelle venyttelytaitoiselle.


Makaronilaatikon seuraksi tein myös salaattia ruokakomerosta löytyneistä aineksista. Salaatista tuli yllättävän hyvää, vaikka viralliseesti vihaan kaikkea vihreää paitsi rucolaa, basilikaa ja sitruunamelissaa. Olisikohan sitruunamehu vielä särmäköittänyt salaattia lisää?


Rucolasalaatti

1 pkt villirucolaa

1 prk raejuustoa

1 vihreä paprika

4 tomaattia

2 rkl oliiviöljyä


Viheliäiset ämmät rivissä. Huomaa eripituiset käsivarret.


Ärrimurrikirjonta on myös edennyt. Enää 6.25 viheliäistä akkaa jäljellä ja se on valmis. Tosin suunnittelin kirjovani vielä nimeni tyhjäksi jäävään reunaan. Ihan vain siltä varalta, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kuka istumapaikan on varannut.

Kollaasi valtaa alaa keittiön seinästä.


Tänään kirjontatyötäni ihaili sympaattinen laitapuolen kulkija Kupittaanpuistossa. Rakkaus käsitöihin yhdistää, ilmeisesti.

Roinaan kiintynyt materialisti ottaa talteen niin lahjapaperit kuin näyttelykutsutkin.


Ps. Mä haluaisin sittenkin ehkä isona kokiksi. Tai ainakin päästä ihan vaan katsomaan, mitä kokkikoulussa tehdään. Olisiko ensi kevään yhteishaku taas uusien urasuunnitelmien aikaa? Ensin pitäisi vain päättää, mitä tehdä nykyisen koulun suhteen. Vihaan päättämättömyyttä.

Ei kommentteja: