Saumat vinksallaan

Naamiaistanssiaiset ovat jo menneen toukokuun lumia.Nyt keskitytään jo Turun keskiaikamarkkinoihin, jossa Unikankareen väellä on oma koju ja tanssiesityksiä.

Sain kuin sainkin pukuni valmiiksi tanssiaisiin, melkein. Aluspuvun hihojen napit ovat vieläkin tekemättä.

Aluspuku toimii ja istuu kuin valettu, vaikka pelkäsin sen jäävän liian pieneksi. Valkoinen pellava oli nimittäin erittäin purkautuvaa sorttia. Puvun yläosa meinasi purkaantua alta jo ennen kuin saumoja ehti ommella.

Yleisön pyynnöstä, paparazzikuvissa.

Päällyspuku onkin sitten varsinainen murheenkryyni. Saumat kiristävät ja koko puku on iloisesti vinksallaan. Helma on aivan rypyssä saumojen kohdalta.

Harkitsen ensimmäistä jopa todella ompelevani osan saumoista uudestaan. En tiedä, pelastaako sekään enää pukua. No, sainpahan ainakin opetuksen sen suhteen, että kankaan voi leikata vähän huolellisemminkin.

Garderoobin murheenkryyni, saumat vinksallaan.

Meillä oli Aarnimetsässä käynnissä haaste siitä, kuka ompelee ensimmäisenä kilometrin saumaa käsin. Haasteen voittaja on jo ratkennut, nopeammin kuin kukaan olisi voinut etukäteen arvata. Mittasin silti uuden pukukokonaisuuden saumat ihan mielenkiinnosta. Metrejä tuli hurja määrä.

Yläosastaan murheenkryyni on suhteellisen onnistunut, mutta se helma...

Aluspuvussa on saumaa peräti 40 m 74,8 cm. Hurja metrimäärä selittyy vuorittamisella. Osassa yläosan saumoista pituuden sai laskea jopa viisinkertaisena. Päällysmekossa saumaa oli peräti 60 m 30 cm, kiitos leveän helman. Päällysmekon kukkasia ei luonnollisesti lasketa sääntöjen mukaan saumaksi, ne kun ovat applikoituja koristeita. Yhteensä olen ommellut käsin 138 m 58 cm saumaa sitten kesäkuun 2009.

Mietin myös, jos pitäisinkin haastetta itsekseni loppuun saakka. Siis mittaisin kaikkien ompelemieni vaatteiden saumat ylös SCA-muistikirjaani myös tulevaisuudessa.

Nyöritys on kaunis. Veera-langat on värjätty nokkosella ja lupiinilla.

Jos joskus saavuttaisin tuon tuhannen metrin haamurajan, niin antaisin itselleni luvan tehdä jotain oikein kivaa ja suuria panostuksia vaativaa keskiaikateemaista. Minun ompelutahdillani haamurajan ylittämiseen tosin menisi varmaan melkein kymmenen vuotta.

Kyseessä ei olisi niinkään kilpailu, vaan mielenkiintoinen koe. Tavallaan kyseessä olisi myös oman työnsä arvostaminen, sen myöntäminen, että saasentään jotain aikaiseksi.

Opiskelijan patenttiratkaisu valmiina käyttöön.

Vaikka tällä hetkellä ei olekaan resursseja keskiajan harrastamiseen niin paljon kuin haluaisin ja mundaanielämän ilonaiheet ovat viimeaikoina olleet harvinaisen vähissä, voin silti sanoa tehneeni jotain! Vieläpä jotain, josta ei ole minkään valtakunnan hyötyä muille kuin itselleni.

PS. Aloitin uuden päällysmekon viimeviikolla vaatehuoneen perältä löydetystä kankaasta. Siitä kirjoittelen sitten enemmän joskus myöhemmin. Naamiaistanssiaisten kuvia pääset muuten ihailemaan täältä.