tiistai 7. joulukuuta 2010

Plääh-olo

Väsyttää. Tähän aikaan vuodesta ei tekisi mieli tehdä mitään. Tekisi mieli lopettaa kaikki suorittaminen tämän vuoden osalta. Lykätä tehtävät valoisampaan vuodenaikaan.

Ranteita kolottaa ja pää on ihan tyhjä.

Haluaisin käpertyä peiton alle, lukea hyvää kirjaa, juoda glögiä kynttilän valossa. Ottaa vähän aikaa omalle itselle. Joskus pari viimeistä viikkoa voivat tuntua niin pirun raskailta jaksaa.

Joululahjaksi toivon ennen kaikkea aikaa. Uudenvuodenlupauksena voisin päättää jakaa aikaani omaan hyvinvointiin. Käydä säännöllisesti vaikka jumpassa, vaikka se tekeekin ison loven opiskelijan budjettiin.

Viimeviikolla seisoin iltamyöhään 15-vuotiaana kuolleen teinipojan haudalla. Päätin, ettei näin voi jatkua. Kynttilät loistivat pimeässä tyhjällä hautausmaalla, kun tajusin, että jostakin on luovuttava. Tai jos luopuisi kaikesta vähän, sillä lailla sopivasti?

Tajusin, etteivät voimavarat riitä loputtomiin. Suorittamisen ei tarvitsisi jatkua vapaa-ajalle. Ja silti voi riittää ihmisenä.

Joskus voi vaan päästää irti, leijailla. Olla ajattelematta velvollisuuksia, lakata yrittämästä olla aikuinen. Myöntää, ettei aina jaksa.

Jo koulussa suoritin, keräsin arvosanoja ja opintoviikkoja. Suorittamista on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1993, siitä asti kun päädyin koululaitoksen hellään syliin. Ihmissuhteet ovat jääneet vähemmälle, palkkioksi on saanut lähinnä stressin.

Vasta viimeisinä yliopistovuosina tuli sellainen olo, että opiskelee itseään varten. Silloin sai opiskelusta enemmän irti. Pääsi rakentamaan päässään juuri omaan elämänkokemukseen sopivia kokonaisuuksia. Tekemään omilla aikatauluilla oman näköistä.

Nyt pitäisi taas suorittaa ensisijaisesti koulua varten. Tehdä tietyt tehtävät, joilla on tarkoin määritellyt rajaehdot. Saada tietyt kokonaisuusmerkinnät, jotta saa mennä seuraaville kursseille.

Pitäisi tehdä paljon, tiukalla aikataululla ja sovittaa oma elämä valmiiksi laadittujen aikataulujen päälle. Aikataulujen, jotka eivät anna tilaa hengittää, tehdä omia juttuja.

Pitäisi kai unohtaa oma elämä, omat ihmissuhteet, kaikki mikä ei liity monimediajournalismiin. Sitäkö se tarkoittaa, että antaa kaikkensa?

2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Sitä se varmaan tarkoittaa. Ainakin Pärren mielestä.

t. nimimerkki Yritän tässä lukea niitä matskuja sitä tenttiä varten.

Maahiska kirjoitti...

Sana "pitäisi" pitäisi kieltää... ;) "voisi" voisi olla parempi?
Täällä kans haaveilen peitonallekäpertymisestä ja glögimukikourassaistumisesta. Mutta minkäs teet. Joku väitti että kyllä se arki pyörii jos vähän huilaat, mutta kukas lämmittäisi uunit näin varhain aamulla? Kuka lohduttaisi Nyytiä.......