Valkoista, sinista ja mustaa

Sain eilen valmiiksi uuden keittiökäyttöön tarkoitetun päällysmekon. Mekko on tehty täysin nollabudjetilla vanhoista ompeluprojekteista ylijääneistä tilkuista. Ihan kuinj vahingossa tillkujen värit osuivat niin hyvin, että edustan siinä pitäjääni Unikankareen vaakunaväreissä. Tosin reunuskoristeissä on kyllä useamman eri sävyn sinistä, mutta erot ovat niin pieniä, ettei niitä toivottavasti huomaa hämyisässä kynttilänvalossa.



Puku on siis tällä hetkellä kokonaan sivuista auki osittain sen takia, että tillkumateriaalista ei saanut tarpeeksi leveää sivujen kokonaan kiinniompelemiseksi. Nyt harkitsen eri vaihtoehtoja ongewlmanratkaisemiseksi. Ensimmäinen vaihtoehto oli ´si pitää mekkoa ihan vain aukinaisena suojahärpäkkeenä ilman mitään sivukiinnikkeitä. Toinen yksinkertainen vaihtoehto olisi käyttää vyötä sitomaan mekon alempaa pukukerrosta vasten. Muita yksinkeretaisia rakaisuja olisi lyhyt sivunyöritys lantionkhdalle tai sitten noihin kohtiin muutama ajanmukaiselta näyttävä hakanen tai solki. Itseänä vähän kutkuttaisi tuo hakanen/ solkiratkaisu, mutta ensin pitäisi löytää jostain tarpeeksi ajanmukaisia kiinnittimiä.

Entäs sitten se otsikossa mainittu musta? Tein kirjontakillan sivuillakin olevan ristipistomallin Aarnimetsän populace badgestä. Aloitin keskiviikkoiltana pitäessäni unikankarelaisille kirjontaopetusta ensimmäisen badgen kirjomista pitkäjalkaisella ristipistolla. Pitkäjalkaisessa (tai pitkäkätisessä, englanniksi long-armed cross stich )jokaiseen ruutuun tulee kolme lankaa ja seuraava kerros rakentuu aina edellisen päälle. Pistoa on usein käytetty koko kirjonta-alan peittämiseen.



1500-luvulta on säilynyt useita todella upeita isoja pitkäjalkaisella ristipistolla kirjottuja seinävaatteita Saksasta ja Ruotsista. Ruotsalaiset ristipistoseinävaatteet on usein tehty villalangasta ja Suomen kansallismuseossakin majailee muutama kyseisellä tekniikalla tehty seinävaate. Otin Utalta kopioita kuvamateriaalista koskien Pohjolan ristipistoseinävaatteita, vaikka ne omaa hahmoa ajatellen väärää vuosisataa ovatkin, koska tykkään niin paljon pitkäjalkaisella ristipistolla kirjomisesta.

Leivontakisa ja lihapata

Paronittaremme Eva ilmoitti eilen Annapäivillä joulukukuussa järjestettävästä leivonnaiskisasta. Pitäjäni kenties ahkerimpana leipojana koen suorastaan velvollisuudeksi osallistua kilpailuun. Tosin kohdallani kisa on enemmänkin riemun aihe kuin velvollisuus. Uusia ideoita alkoi myllätä päässä heti viestin luettuani. Tällaisia tietystä aiheesta olevia taitokisoja pitäisi olla enemmänkin tapahtumissa. Kisa tuo varmasti eloa tapahtumaan ja kenties rohkaisee muitakin leivontataitonsa vakan alla pitäneitä osallistumaan.

Alustavasti suunnittelin muokkaavani erästä Maestro Martinon piirakkareseptiä Pohjolan oloihin paremmin sopivaksi. Toivottavasti piiraista tulee yhtä maukkaita kuin haaveissani tällä hetkellä. Enpä kuitenkaan paljasta tuotoksestani tuon enempää ennen joulukuuta ja Annanpäiviä.

Sen sijaan eilen tein ihan vahingossa, ilman reseptiä ja täysin mutu-tuntumalla täydellisen onnistunutta lihapataa lähikaupassa tarjouksessa olleesta Karjalan paistista. Enpä muista, milloin lihapadasta on tullut noin mehevää ja maukasta. Koskapa blogissani ei ole pitkään aikaan ollut yhtään reseptivinkkiä, päätin jakaa tämän reseptin laajemmallekin yleisölle, mikäli olen muistanut oikein, mitä oikein siihen lihapataan tulinkaan laittaneeksi.

Taivaallinen lihapata
1 pkt Karjalanpaisti- lihoja
2 sipulia
3 laakerinlehteä
1 rkl mustapippuria rouhittuna
1 tl salviaa
1 tl rakuunaa
1 tl muskottipähkinää
1 tl Välimeren maustetta
4 dl viinirypälenektaria
3 tl sitruunamehua

Pilko sipuli kapeiksi siivuiksi ja lado lihojen kanssa uunivuokaan. Sekoita mausteet tasaisesti lihojen joukkoon. Kaada sekaan viinirypälenektariin sekoitettu sitruunamehu. Paista 200-asteisessa uunissa 1,5-2 h tai kunnes lihat ovat hyvin pehmeitä.

Pääsykoekokemuksia

Pääsykokeet ovat nyt ohi. Pääsykokeeseen kutsutuista 90:stä vain 60 tuli paikalle, joten aikataulu saatiin tiivistettyä kahteen päivään. Olo on aika luottavainen ja semmoinen, ettei nyt mitään maailman pahinta kämmiä tullut missään osiossa tehtyä. Myös tuo hakijamäärien yllättävä hupeneminen pääsykoepäivinä on hyvä merkki, kun kokelaista puolet tulee pääsemään sisälle. Nyt ei vaan kuin auta toivoa, että olisi itse siinä paremmassa puolikkaassa.

Kokeet alkoivat tiistaiaamuna aika haastavalla yleistietotestillä. Testissä oli 100 kpl konoppikysymyksiä eri aloilta politiikasta kulttuuriin ja historiaan. Osa kysymyksistä oli todella haastavia, kun taas osa kysymyksistä kuului selvästi yleistiedon piiriin. Yksi kappale antiikkiaiheisiakin kysymyksiä oli mahtunut joukkoon, mikä oli hauska huomata. Kokeen jälkeen sitten ryhmä jaettiin kohtia ja puolella kokeet jatkuivat, kun toinen puolikas pääsi kotiin joutuakseen pressiin sitten seuravana päivänä.

Jälkimmäisestä osuudesta tuli jotenkin mieleen Idolsin tai jonkun muun vastaavan tosi tv-ohjelman karsinnat. Samaa oli ainakin tuntikausien odotus omaa haastatteluaikaa varten ja minglaaminen muitten kokelaitten ja tuutorien kanssa. Mahtuipa odotusaikaan kiertokäyntikin koulun tiloissa. Iltapäivällä oli vuorossa siis haastattelu ja tyhmätehtävä.

Ryhmätehtävä oli tuttu aikoinaan suorittamaltani lukion puheviestinnän kurssilta: Ryhmä jaettiin sattumanvaraisesti puolustajiin ja vastustajiin ja väittelymme aihe vedettiin samaten arvalla. Väittely kuvattiin videolle ja lopuksi koitti suullisen itse- ja ryhmäarvioinnin aika. Haastattelukaan ei ollut niin paha kuin olin olettanut. Haastateltavien kysymykset liittyivät lähinnä siihen, miten yliopistotaustani vaikuttaisi opintoihini ja oppimiseeni ammattikorkeakoulussa. Ehkä hassuin kysymys oli, kun haastattelijat kysyivät, miten luulen pärjääväni samassa koulussa "nuorten" kanssa. Vastasin, että ei 23 vuotta nyt vielä niin korkea ikä ole...

Tänä aamuna oli puolestaan ehkä pääsykokeiden mielenkiintoisimman tehtävän vuoro. Aamulla viestinnän lehtori piti meille lyhyen luennon journalismin perusteista ja uutisen rakentamisesta. Sen jälkeen meillä oli tunti aikaa tehdä lyhyt 70-sanainen uutinen kaupungin jakaman lehdistotiedotteen pohjalta. Oli mukavaa päästä ihan oikeasti kirjoittamaan ja käyttämään aivojaan todentuntuisessa tehtävässä. Alun luento-osuus puolestaan antoi jotain esimakua siitä, millaista opiskelu laitoksessa voisi olla. Kaiken kaikkiaan nyt kokeitten jälkeen on entistäkin suurempi halu päästä sisälle.

Sydäntalvenjuhla, pääsykokeet ja seminaari

Viime viikosta tuttu pyöritys jatkuu. Tällä viikolla ei sentään ole ihan niin paljon ohjelmaa kuin edellisellä: vain kolmipäiväiset pääsykokeet ja perjaintaina oman seminaarityön käsittely. Viime viikkoon verrattuna se on loppujen lopuksi aika vähän.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin kaikki oleelliset hommat tehtyä ajoissa. Ennakkotehtävä lähti maailmalle jo alkuviikosta ja seminaarityö ehkä hiukan vähemmän viimeistellyssä muodossa puolisen tuntia ennen deadlinea. Torstaina meillä kokoustettiin Sydäntalvenjuhlan järjestelyistä ja kaikki oleelliset osa-alueet saivat lopulta omat vastaavansa. Tapahtuman nettisivutkin saatiin jälleen kuntoon ja  ilmoittauminen  tapahtumaan virallisesti avattua juuri ennen määräaikaa. Tosin siihen kerran jo lähetettyyn ilmoitukseen tuli vielä muutam muutos, kiitos muutaman huolellisuus virheen huomanneen  innokkaan osallistujan. Mutta nyt on siis kaikki sen suhteen kunnossa tällä havaa ja ilmoittautumisia on tullut jo tässä ajassa todella paljon, pitkälti yli parikymmentä. On  siis sellainen olo, että tästä tulee mukava tapahtuma.

Tässä siis vielä pieni mainospala tapahtumasta:

Sydäntalvenjuhla 12–14.2.2010, Sauvo

Pimeiden talvi-iltojen ja vihmovan viiman keskellä ystävien muistaminen tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan.  Perinteikäs Unikankareen Sydäntalvenjuhla muuttuu tällä kertaa lämminhenkiseksi ystävyyden ja rakkauden juhlaksi Pyhän Valentinuksen hengessä. Toivotamme tervetulleeksi niin uudet kuin vanhat ystävämmekin juhlimaan kanssamme. Tulkaa viihtymään joukkoomme turnajaisten (Nordic 1000 ja lasten Aarnimetsä 100), tiede- ja taidekilpailun ja loistokkaiden pitojen merkeissä.

Ilmoittautuminen tapahtumaan ja lisätietoja: Sydäntalvenjuhlan nettisivut 

Huomenna alkaakin sitten se pääsykoerumba. Hassua kyllä, että nyt ei jännitä läheskään niin paljon kuin olettaisi. Koe on kuitenkin sellainen, että siinä ei käsittääkseni etukäteisvalmistaumisella ole niin suurta osuutta kuin esim. yliopistojen kirjapohjaisissa pääsykokeissa. Seuraavien vuosien kannalta kolmenpäivän aikana tullaan kyllä kokemaam tärkeitä hetkiä. Toivottavasti kaikki siis menee kokeissa hyvin ja menee tilanteessa täysin lukkoon tai muuta vastaavaa. Sen näkee kuitenkin sitten huomenna. Seminaari ja siellä saatu palautekaan ei jännitä niin paljon, kun on ensin joku paljon isompi juttu jännättävänä.

Kiireviikko

Joskus hommat vain kasaantuvat. Tällä viikolla ja sitä seuraavalla on tarjolla erilaisia projekteja sen verran, että vähempikin riittäisi. Perjantaihin menessä minun pitäisi palauttaa viilattu versio gradun 2. toisesta luvusta seminaarityöksi, jota pitäisi respondettina puolustaa seminaarissa sitten viikon päästä perjantaina.

Samana päivänä on myös toimittajakoulutuksen ennakkotehtävän deadline. Sain viime viikon perjantaina viimein kutsun pääsykokeisiin ja sen mukana tehtäväpaketin. Itse ennakkotehtävä vaikuttaa petollisen helpolta: eräästä alaan liittyvästä tieteellisestä artikkelista pitää tehdä selkeälukuinen referaatti otsikoituna ja väliotsikoituna. Gradua tekevälle klassillisen filologian opiskelijalle tyon ei luulisi olevan kovinkaan vaikea tehtävä, varsinkin kun se artikkeli vaikutti   monta kertaa selkeämmältä kuin oman alan vieraskieliset artikkelipläjäykset.Tehtävä on periaatteessa jo  valmis ja vielä viimeisiä viilauksia vailla. Tehtävän mukana tuli sitten myös paljon vaikeammalta tuntuva haastattelulomake. Siinä pitää vastata mm. siihen, mikä tekee mielestäni ammattikorkeakoulusta ammattikorkeakoulun ja mistä tiedän kyseisen koulutuksen olevan minulle kaikista sopivin vaihtoehto.   3-päiväinen pääsykoe on sitten ensi viikolla ja jännitys kasvaa pikkuhiljaa.

Tämän lisäksi tällä viikolla pitäisi vielä kokoustaa ainejärjestölehden toimituksen kanssa syksyn numeron uusista juonista. Koko viime vuoden hallituksemme päätti jatkaa, mikä on oikein mukavaa. Samana iltana pitäisi myös kokoustaa ainejärjestön pikkujoulujen ohjelmasta. Sen lisäksi Sydärin tapahtumailmoitus pitäisi saada lähetettävään kuntoon maanantaihin menessä. Ystävänpäiväviikonloppuna järjestettävän keskiaikatapahtuman järjestelyistä kokoustetaan meillä sitten torstai-iltana.   Menoa siis riittää, eikä pää meinaa oikein aina pysyä mukana.

Tanssileirin ruokiakin pitää suunnitella. Onneksi illallismenu ja -budjetti alkaa olla aikalailla kuosissa ja ruokalajit kokeiltuna kotikeittiössä. Tänään tein herkullista kanaa, jossa jujuna on broilerin nahkan alle piilotettu  yrttimaustettu sitruunaviipale. Tuota viipelejuttua olen käyttänyt toisinaan modernissa kokkauksessakin.  Kastikkeessa puolestaan on viinirypäle- ja appelsiinimehua.    Taustalla puolestaan häämötää maustettu pasta. Allaolevassa kuvassa puolestaan mötköttää mm. neilikalla ja muskottipähkinällä maustettu  lofifle parin viikon takaiseen kässäpiiriin tehtyjä lohipiiraita varten. Hyvät ruuat pitäisi siis tapahtumaan olla tiulossa ja toivottavasti illallisen jälkeen väki jaksaa vielä tanssiakin...

.

Jälkiväriä ja uusi blogi

Viikonlopu meni sen verran hujakalla, että ei vielä ole olekaan tuulut henkisesti palauduttua hektiseen arkeen. Perjantain swingbileet meinvät omalta osaltani oikeinkin hyvin. Varsinkin lopuillasta, kun tuli itsekin uskallettua hakea väkeä tanssimaan kenties boolin voimalla. Viikonlopun värjäyksetkin olivat mukavaa toimintaa. Tuollaisia pitäjän yhteisiäviikonloppuja, pitäisi oikeasti pitää paljon useammin: Hyvää ruokaa, seuraa, hengailua ja käsitöitä, tarvitsiko sitä olla sen suurempaa syytä kokoontumiselle.

Itse värjäystä tuli meikäläisen tehtyä aika vähän. Aika kului lähinnä Alinaa keittiössä autellessa. Kumpanakin päivänä tarjolla oli herkullinen ateria värjäysurkan päätteeksi. Kuvia itse värjäyksestä tuli otettua aika vähän, kun kameran akku kuoli jo värjäyspajan alkuvaiheissa. Kotona tuli sitten kuvauttua omia lankoja niin vyyhteinä, kuin osittain kerittynäkin.

Lisää kuvia ja tarkempi selostus viikonlopun puuhista löytyy Disan äskettäin perustamasta Unikankareen blogista.


On todella hienoa, että ollaan saatu selllainen aikaiseksi. Näin saadaan pitäjän taitajia ja rientoja laajemminkin esille kiinnostuneille. Nyt sitten pitäisi vain ruveta ahkerasti sitäkin blogia päivittelemään.

Eilen uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen Unikankareen tanssipiiriin. No ihan oikeasti olin läsnä siksi, että eennen treenejä pidettiin kokous tanssileirin järjestelyistä, jossa minun tuli olla läsnä. Tuli sitten jäätyä tanssimaankin. Askeleet ja tanssit palautuivat mieleen yllättävän nopeasti niin monen vuoden jälkeen. Olo oli välillä suorastaan nostalginen ja tuli ikävä niitä aikoja, kun harrastin historiallisia tansseja aktiivisemmin. Niin kuin monet, minäkin päädyin keskiaikaseuraan aikoinani tanssin kautta. Olisikohan sillekin harrastukselle löydettävissä aikaa jostakin....


Tanssileirin järjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa. Tapahtuma on jo täynnä ja sain käsiini tuoreet ilmoittautumislistat ja allergiatiedot. Perjantaina pitäisi käydä Erlingrin kyytimänä katsastamassa tapahtumapaikkaa ja eritoten sen keittiötä. Sen jälkeen sitten vielä kokoustetaan järjestelyistä.

Sen toisen tapahtuman järjestelyille sen sijaan kuuluu huonompaa. Nimittäin Ahtelasta ei ole vieläkään tullut vastausta Sydäntalvenjuhlan varaukseen. Aika alkaa pikkuhiljaa loppua kesken ja tapahtumailmoitukset pitäisi saada lähetetyksi seuran lehtiin mielellellään muutaman viikon sisällä. Ärsyttää, mikäli yhden Aarnimetsän perinteisemmistä tapahtumista järjestämien jää kiinni kaupunkin vitkastelusta tapahtumapaikan varauksen suhteen. Toivottavasti kaikki järjestyy sen suhteen vielä parhain päin.

Kuulumisia

Lokakuu on lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Uusi swing-harrastus on tuonut liikunnan lisäksi myös iloa ja uusien asioiden oppimisen riemua arkipäivään. Perjantaina Turku Swing Society järjestää tututusmisbileet livebändeineen, jonne minäkin ajatelin uskaltautua mukaan. Saan samalls tilaisuuden pitää kerrankin teinivuosina 50-luvun kaavoilla vääntämääni kellomekkoa, sillä bileisiin on suotavaa saapua aikakauden henkeen pukeutuneena. Ehkäpä swing-harrastus antaiso myös oivan tekosyyn saada valmiiksi 30-luvun iltapukuprojekti , jonka piti siis alunperin valmistua ainejärjestön vuosijuhliin viime helmikuussa. Vähän jännittää, miten nuo lindy hopin askeleet sujuvat tanssituntien lisäksi myös ihan oikealla tanssilattialla...

Myös SCA-rintamalla menee mukavasti: Ilmoittauduin alkuviikosta kahteen tapahtumaan Keppiä ja käsitöitä-leirille sekä Annanpäiville. Enpä muista, milloin on viimeksi ollut noin monta tapahtumaa lyhyellä aikälillä tulossa. Viimevuosina kun tapahtumissakäyminen on jäänyt ihan taloudellisista ja muista käytännön syistä vuosittain lähinnä Sydäriin ja Nuijasotaan. Erityisesti Annanpäiville on mukava päästä niin monen vuoden jälkeen...

Viikonlopun värjäystyöpajaa unikankareilaisten kanssa odotan myös innolla. Vaikuttaa jopa siltä, että saatamme saada lupiineitakin erään yliopistokaverini vanhempien puutarhasta. Ihanaa, että saadaan tämmöistä porukalla aikaiseksi!

Ommeltuakin on tullut vähäsen: Korjasin muutamasta vanhasta alusmekosta hihat ja yllättävän paljon metrejä siitäkin kertyi kilometrihaasteeseen laskettavaksi. Sentissä on metrin alku ja ehkä niitä metrejä vielä jokupäivä kertyy tuhatkin. Aloitin myös uuden kangasta säästäen vanhoista pellavatilkuista kootun pukuprojektin, josta olisi tarkoitus valmistua minulle keittiöasu tanssileirille. Maisteri Martinon reseptejä olenkin testaillut ahkerasti leirin menuuta varten ja nytkin on lohifilee marinoitumassa pikkupiiraita varten. Niin resepteistä kuin mekostakin seurannee lisää juttua sitten myöhemmin.

Sitten, kun vielä pääsisi kaikesta opiskelujuttuihin liittyvästä ahdistuksesta ja epämotivaatiosta eroon, voisi sanoa, että kaikki on yllättävän hyvin, olosuhteitten puitteissa.