Kuukausi ilman tietokonetta muutti elämääni. Haluaisin kirjoittaa kolumnin siitä, mitä kaikkea tietokoneen käytöstä vapautuneella ajalla voi tehdä. Huonon istumaergonomian sijaan vietin aikaa pystyasennossa ulkona ihmisten parissa. Iltaisin en halunnut jäädä yksin kotiin.
Aloitin muun muassa vapaaehtoistyöt Emmaus Aurinkotehtaan -kirpparilla. Kävin uimasssa kolme kertaa viikossa Samppalinnan uimastadionilla. Sain valtavasti energiaa ja tunsin viimeinkin tekeväni oikeasti jotain. Molempien harrastuksien toivonkin jäävän osaksi tietokoneellista elämääni.
Ihmisille tuli soiteltua useammin, kun ei voinut ottaa yhteyttä sähköpostitse tai Facebookitse. Virtuaaliystävyys ei korvaa ihan oikean elämän kontakteja.
Nettiä käytin lähinnä kirjaston ilmaisilla 15 minuutin koneilla. Varttitunti riitti päivittäisiin asioihin oikein hyvin. Sähköpostit ehti lukea ja ehkä kirjoittaakin muutaman mailin. Yleensä aikaa jäi vielä muutama minutti Facebookillekin.
Netittömyys vaivasi lähinnä siinä vaiheessa, kun piti googlettaa joku aukioloaika tai etsiä Wikipediasta joku nippelitieto. Mutta se opetti vain kärsivällisyyttä. Nykyihmisen pitää sopeutua uudestaan siihen, ettei kaikki maailman tieto ole vain yhden tuplaklikkauksen päässä tietokoneruudulta.
Huomasin, että Facebook on kuin energiasyöppö ystävä. Se vie kohtuuttomasti aikaa ja resursseja antamatta itse juuri mitään takaisin. Sitä pitää vahtia ja hoitaa. Se lumoaa syövereihinsä niin, että on vaikea päästä irti.
Kun tauko oli ohi, huomasin lipsuvani nopeasti samoihin internetinkäyttörutiineihin. Yritän kuitenkin pitää vastaisuudessa tarkemmin huolta myös koneettomasta laatuajasta.
Kuukauden kokemuksen jälkeen suosittelen kaikille muillekin säännöllisiä tietokonetaukoja. Kun koulussa ja töissä käyttää päivät tietokonetta, pitääkö sitä laatikkoa palvoa vielä vapaa-ajallakin?
Aloitin muun muassa vapaaehtoistyöt Emmaus Aurinkotehtaan -kirpparilla. Kävin uimasssa kolme kertaa viikossa Samppalinnan uimastadionilla. Sain valtavasti energiaa ja tunsin viimeinkin tekeväni oikeasti jotain. Molempien harrastuksien toivonkin jäävän osaksi tietokoneellista elämääni.
Ihmisille tuli soiteltua useammin, kun ei voinut ottaa yhteyttä sähköpostitse tai Facebookitse. Virtuaaliystävyys ei korvaa ihan oikean elämän kontakteja.
Nettiä käytin lähinnä kirjaston ilmaisilla 15 minuutin koneilla. Varttitunti riitti päivittäisiin asioihin oikein hyvin. Sähköpostit ehti lukea ja ehkä kirjoittaakin muutaman mailin. Yleensä aikaa jäi vielä muutama minutti Facebookillekin.
Netittömyys vaivasi lähinnä siinä vaiheessa, kun piti googlettaa joku aukioloaika tai etsiä Wikipediasta joku nippelitieto. Mutta se opetti vain kärsivällisyyttä. Nykyihmisen pitää sopeutua uudestaan siihen, ettei kaikki maailman tieto ole vain yhden tuplaklikkauksen päässä tietokoneruudulta.
Huomasin, että Facebook on kuin energiasyöppö ystävä. Se vie kohtuuttomasti aikaa ja resursseja antamatta itse juuri mitään takaisin. Sitä pitää vahtia ja hoitaa. Se lumoaa syövereihinsä niin, että on vaikea päästä irti.
Kun tauko oli ohi, huomasin lipsuvani nopeasti samoihin internetinkäyttörutiineihin. Yritän kuitenkin pitää vastaisuudessa tarkemmin huolta myös koneettomasta laatuajasta.
Kuukauden kokemuksen jälkeen suosittelen kaikille muillekin säännöllisiä tietokonetaukoja. Kun koulussa ja töissä käyttää päivät tietokonetta, pitääkö sitä laatikkoa palvoa vielä vapaa-ajallakin?
